Dean Koontz: Pimeän pelko
Kauhuromaaneja suomennettaessa yleisin sana näyttää olevan "pimeä" eri muodoissaan samoin kuin scifi-kirjojen suomenkielisiin nimiin ujutetaan sana "uhka", sopi se tai ei. Tässä Koontz-kirjassa pimeys kyllä on todellinen uhka.
Takakansi johtaa harhaan - siinä puhutaan "kauhun lamaannuttamasta pienestä yhteisöstä". Sattuupa olemaan kyseessä New York, joka on melkoisen iso yhteisö millä mittapuulla tahansa. Mafiasuvun jäseniä murhataan kauhistuttavilla tavoilla suljetuissa huoneissa. Tapausta tutkivan poliisin kahta lasta uhataan myös. Eräs johtolanka viittaa voodoohon, ja etsivä Jack Dawson seuraa sitä - ensin hyvän hougonin, voodoo-papin, luo ja sitten pahan Baba Lavellen jäljille.
Carver Hampton, hyvä pappi, kieltäytyy pelosta; Baba Lavelle on avannut helvetin portit ja käskenyt paholaisten surmata Jackin lapset saadakseen tämän jäljiltään. Kaupunkiin iskee lumimyrsky, jonka keskellä Jack yrittää auttaa lapsensa pakoon ja saada Lavellen surmatuksi.
Koontzin ote on hiukan lipsunut tässä. Ainakin minun mielestäni kun jotakin aloitetaan, se on myös vietävä loppuun, ja mafiosot vain katoavat jonnekin kirjan puolivälin jälkeen. Voodoo New Yorkissa kummastuttaa myös. Kuka minä suomalaisena olen esittämään asiantuntijaa, mutta tietääkseni voodoo on peräisin Haitilta ja siirtynyt sieltä Haitin orjakapinaa paenneiden mustien mukana New Orleansiin ja entiseen ranskankieliseen Louisianaan. New York taas on kuubalaissiirtokunnan myötä tullut santerian tukikohdaksi samoin kuin Florida - espanjankielisten kultti. Yhden voodoo-hougonin minä sulattaisin, mutta ainakin kaksi (Carver Hampton ei ole ainoa hyvä hougon kaupungissa)?
Joka tapauksessa lumimyrsky on aina hyvä tausta kauhujutulle. Puuttuu vain susien ulvonta, ja kirja olisi sopiva pari "Day After Tomorrow" -elokuvalle.
Takakansi johtaa harhaan - siinä puhutaan "kauhun lamaannuttamasta pienestä yhteisöstä". Sattuupa olemaan kyseessä New York, joka on melkoisen iso yhteisö millä mittapuulla tahansa. Mafiasuvun jäseniä murhataan kauhistuttavilla tavoilla suljetuissa huoneissa. Tapausta tutkivan poliisin kahta lasta uhataan myös. Eräs johtolanka viittaa voodoohon, ja etsivä Jack Dawson seuraa sitä - ensin hyvän hougonin, voodoo-papin, luo ja sitten pahan Baba Lavellen jäljille.
Carver Hampton, hyvä pappi, kieltäytyy pelosta; Baba Lavelle on avannut helvetin portit ja käskenyt paholaisten surmata Jackin lapset saadakseen tämän jäljiltään. Kaupunkiin iskee lumimyrsky, jonka keskellä Jack yrittää auttaa lapsensa pakoon ja saada Lavellen surmatuksi.
Koontzin ote on hiukan lipsunut tässä. Ainakin minun mielestäni kun jotakin aloitetaan, se on myös vietävä loppuun, ja mafiosot vain katoavat jonnekin kirjan puolivälin jälkeen. Voodoo New Yorkissa kummastuttaa myös. Kuka minä suomalaisena olen esittämään asiantuntijaa, mutta tietääkseni voodoo on peräisin Haitilta ja siirtynyt sieltä Haitin orjakapinaa paenneiden mustien mukana New Orleansiin ja entiseen ranskankieliseen Louisianaan. New York taas on kuubalaissiirtokunnan myötä tullut santerian tukikohdaksi samoin kuin Florida - espanjankielisten kultti. Yhden voodoo-hougonin minä sulattaisin, mutta ainakin kaksi (Carver Hampton ei ole ainoa hyvä hougon kaupungissa)?
Joka tapauksessa lumimyrsky on aina hyvä tausta kauhujutulle. Puuttuu vain susien ulvonta, ja kirja olisi sopiva pari "Day After Tomorrow" -elokuvalle.
posted by Mette | 5:55 AM
1 Comments:
Nopeana sivuhuomatuksena totetan, että New York on Yhdysvaltain haitilaisin kaupunki Miamin jälkeen. Kaupungissa on kymmeniä tuhansia haitilaisjuurisia asukkaita, ja tietääkseni useampiakin voodoo-seurakuntia. Miamin (haitilaisia 5,5% väestöstä), New Yorkin ja jo mainitsemasi New Orleansin lisäksi neljäs suuri haitilaiskeskus Pohjois-Amerikassa on Kanadan toiseksi suurin kapunki Montréal, jossa asuu vajaat satatuhatta haitilaisjuurista.
Post a Comment
<< Home