Paul Scott: Skorpionin päivä

Intia-kvartetin toinen osa siirtyy Kiplingin Intiaan, siirtomaavaltaan sitoutuneiden englantilaisten maailmaan, vaikka vuosi on nyt 1944. Laytonin perhe on klassinen; kolme sukupolvea Laytoneita on palvellut Intiassa, lähettänyt lapsensa Englantiin, tuonut heidät takaisin nuorukaisina palvelemaan taas Intian hallinnossa tai armeijassa, nuorina neitoina tekemään velvollisuutensa toisten nuorten brittiupseerien vaimoina.

Nyt kuvio on särkymässä. Sarah Layton tunte sen voimakkaasti; hän ei usko, että briteille on Intiassa tulevaisuutta. Hänen sisarensa Susan noudattaa perimätapaa naimalla tuskin tuntemansa upseerin, joka heti kolmipäiväisen kuherruskuukauden jälkeen lähtee rintamalle ja kaatuu. Susan ei tunne itseään todelliseksi, sen vuoksi hän yrittää juurtua hänelle määrättyyn rooliin.

Tyttöjen isä on sotavankina Saksassa, äiti yrittää torjua ikävää todellisuutta ryyppäämällä. Koko varuskuntakaupungin seurapiiri tietää, mutta sivuuttaa juomisen kohteliaasti; onhan Mildred yksi heidän omistaan, "meikäläisiä". Ronald Merrick, edellisen kirjan demoninen poliisipäällikkö, esiintyy tässäkin. Hän ei ole "meikäläisiä"; vaan alaluokan perheestä, opiskellut stipendin avulla, tuntee terävästi asemansa ja puhuu kylmän kiihkottomasti ja halveksivasti brittiperinteistä - "halveksunta" on Merrickin lempisana. Silti hän tempautuu mukaan, kun Susanin aviomies kuolee typerän ritarillisen teon seurauksena. Ronald menettää toisen kätensä.

Ensimmäistä kertaa esiin tulevat myös Intian muslimit. Miratin nawab, yhden Intian itsenäisistä pikkuvaltioista (ennen itsenäistymistä kolmasosa Intiasta muodostui näistä näennäsiesti itsenäisistä alueista, joiden elämää ohjasivat brittiläiset "neuvonantajat") on sukua vankilassa istuvalle Intian kongressipuolueen jäsenelle, ja nyt eletään aikaa, jolloin Intian jakautuminen kahtia alkaa olla vaihtoehto. Areenalle astuu myös Miratin nawabin visiiri, venäläinen emigrantti ja homoseksuaali Bronowsky.

Tässä ympäristössä näyttää kuin intialaisia ei lainkaan olisi, paitsi palvelijoina, kärsivällisinä kuleina ja tongan kiskojina. Tuntuu räikeältä huudolta, kun Hari Kumarin kuulustelu paljastaa Merrickin innon kidutukseen keskellä tätä päällisin puolin hillittyä ja kurinalaista elämää. Kidutustarina haudataan tietysti korrektiin salaisuuteen. Tunteiden ja intohimojen ei sovi näkyä.