Paul Scott: Kuningattaren jalokivi

"Kuningattaren jalokiven" lukeminen oli hiukan normaalista poikkeavampi kokemus. Aloitin nimittäin katselemalla TV-sarjaa ja se innosti lukemaan myös kirjan. Lisäksi molemmat ovat hiukan vanhempaa vuosikertaa, mutta kohtasin ne vasta nyt. Niinpä jouduin hetken kelaamaan ennen kuin varmistin, että kirjan kertojan "nykyhetki" oli 60-luku. Minun kokemukseni on siis kolmikerroksinen; kirjan ja TV-sarjan tapahtuma-aika 1942, kirjan kertojan aika 1960-luvun alku ja tämä hetki. Otan myös huomioon, että monet ihmiset ovat katselleet sarjan aikoinaan, ja jotkut eivät katsele sitä nytkään (tai siis ihanteellisessa maailmassa ottaisin huomioon; käytännössä se sujuu huonosti.)

"Kuningattaren jalokivi" on ensimmäinen osa kirjakvartetista. Samat teemat kulkevat ilmeisesti kaikkien neljän kirjan ajan. TV-sarja on luonnollisesti yhtäjaksoinen tapahtuman kuvaus, kun taas kirja on moniääninen ja monikerroksinen. "Näen" silti henkilöt TV-hahmoina. Hämmentävää.

Kirjassa siis kertoja on tullut tutkimaan niin kutsuttua Bibigharin puiston tapausta kaksikymmentä vuotta tapauksen jälkeen. Intia on itsenäinen, mutta monet asiat eivät ole silti muuttuneet, mikä on eräs kertojan teemoista. Jotkut henkilöt hän tapaa, toisista saa haltuunsa kirjallista materiaalia, ja hänet tutustutetaan tapahtumapaikkoihin. Henkilöiden taustoja valotetaan huolellisesti. Erityisesti kiinnitetään huomiota Bibigharin puiston tapauksen onnettomiin päähenkilöihin, kirjan Romeoon ja Juliaan (tai vain Julia on vakavissaan; Romeon rakkauden tunteista ei anneta kuvausta). Hari Kumar on asunut koko elämänsä Englannissa ja lisäksi rikkaana ja yläluokkaisena. Sitten hänen isänsä kuolee jä yllättäen Hari huomaa olevansa köyhä ja Intiassa, jota hän vihaa ja halveksii eikä vähääkään ymmärrä. Intia taas ei ymmärrä häntä - hän toimii joka tilanteessa kuten yläluokkaisen englantilaisen odotetaankin - mutta on tumma.

Daphne Manners rakastuu Intiaan. Hän rakastuu myös Hariin, mutta eritellessään tunteitaan myöntää, että eräs syy on Harin eksoottisuuden aiheuttama fyysinen vetovoima. Niinpä, kun kongressipuolueen johtomiehet pidätetään ja mellakoita syntyy, Daphne ja Hari ajautuvat rakastelemaan ensimmäistä kertaa ja se taas johtaa Daphnen raiskaukseen (heidät on nähty). Tätä tapahtumasarjaa yritetään koko ajan ja kaikkien toimesta kiertää ja peitellä. Suoranaista valehtelua harrastaa Ronald Merrick, englantilainen poliisi, joka on alusta asti vihannut Haria; Harilla on parempi koulutus ja ylempi luokkatausta kuin Merrickillä, vaikka hän on intialainen. Vasta tämän vihamielisyyden tuloksena seuraa mustasukkaisuus Daphnesta, jota Merrick ei edes huomaa ennen kuin tämä alkaa seurustella Harin kanssa. Raiskaustapauksessa Merrick väräentää todistusaineiston saadakseen Harin syylliseksi.

Päätapahtuman ympärillä on useita muita ihmisiä, joiden elämä liittyy Intiaan ja ihonväriin; Edwina Crane, joka köyhän säätyläisnaisen tavoin päätyy palvelukseen englantilaisperheeseen, huomaa joutuvansa vain nöyryytetyksi kuten kotiopettjat aina, ja ryhtyy mieluummin lähetysaseman opettajaksi, vaikka ei usko Jumalaan; lady Chatterjee, joka korkeasta asemastaan huolimatta saa sietää nöyryytyksiä memsahibeilta; Harin täti Shalini, jota lapsena koulutettiin, mutta leskenä joutui miehensä perheen armoille, ja monet muut.

Kirjassa on monia lankoja, jotka jäävät kesken ja epäilemättä täydentyvät myöhemmissä osissa. Ainakaan yhtä lankaa ei jätetä kesken; Daphnen tytär Parvati vilahtelee kirjassa nuorena naisena, jonka elämä on hyvää ja jota rakastetaan. Se on lohtu.