Kjell Ola Dahl: Pieni kultainen sormus

Luin aikaisemmin toisen Kjell Olan kirjan ja mielistyin. (On toinenkin dekkarikirjailija, Arne Dahl, joka ei kuulu asiaan mitenkään.) Nyt tavoitin tämän Kjell Olan ensiksi suomennetun ja masennuin. Kirja on aivan tavanomainen dekkari, arvosana ehkä 7+ - ei ainakaan enempää.

Kirjassa toimii kaksi poliisia, molemmat miehiä; toinen on ylipainoinen roskaruoan vuoksi, toisella on vakava tupakkayskä sätkien vuoksi. Muuta heistä ei sitten opikaan. Tarina itse kertoo nuoresta naisesta, entisestä narkkarista, joka on viettämässä yötä ja löytyy kuristettuna ja alastomana tien laidasta. Aika tavallista kamaa, hiukan epäuskottava ratkaisu.

Lisäksi huomasin, että kirjailijalla on jonkinlainen naisviha - ei sinänsä voimakas, vähän kuin tupakanhaju vaatteissa ravintolaillan jälkeen, jos itse ei polta, mutta sen huomaa. Yhtään naista ei kirjassa ole, josta ei ehdittäisi sanoa jotakin halventavaa tai vähättelevää. Esimerkiksi sen ylipainoisen poliisin tyttöystävä - kaunis, seksikäs, viehättävä, mutta kun poliisi siirtää sovittua iltaa, hän jäkättää puhelimessa (siis kirjailijan sanavalinta)...

Ei tee enää mieli lukea Kjell Ola Dahlia. Arne Dahl onkin toinen asia.