Adrian Goldsworthy: Rooman puolesta

Kerron heti, että kirja oli minulle eräänlainen pettymys. Kun nimi on mikä on ja alaotsikkokin "Sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan", odotin siinä käsiteltävän Rooman sotilaita. Siis mitä he söivät, miten elivät, menivätkö naimisiin ja sen sellaista.

Kirjassa on sen sijaan 15 roomalaisen kenraalin elämäkertakuvaukset keskittyen pääasiassa heidän taisteluihinsa. Kohtalainen osa kirjasta toistaa aikaisemmin lukemaani Caesarin elämäkertaa, jossa käsiteltiin myös Pompeius Suurta.

Tosin varsinaiset sotilaatkin tulevat kuvauksessa esiin, muta vähän kuin kenraalien olkapään yli sellaisissa vilahduksissa kuin että muonanhankinnan epäonnistuessa sotilaat joutuivat syömään "pelkkää lihaa", mistä he ilmeisesti kovasti murisivat; Rooman armeija marssi näkkileivän voimin. Kun keisari Constantinus vaati joukkoja siirrettäväksi Galliasta Persian rajalle, sotilaat kieltäytyivät, koska eivät halunneet jättää vaimojaan. Jerusalemin piirityksessä Tituksen piti käydä ankaraksi, kun sotilaat halkaisivat pakolaisilta vatsat tutkiessaan, olivatko nämä nielleet kultakolikoita.

Goldsworthy on sotahistorioitsija eikä antropologi, ja se näkyy käsittelytavassa. Kun korjasin odotuksiani tältä osin, kirja oli kyllä riittävän mielenkiintoinen. Varsinkin ne kenraalit, joita yleensä ei ole kuvattu, olivat kiinnostavia. Suosikkini on Sertorius, joka joutui kansalaissodassa väärälle puolelle, mutta oli mielikuvitusrikas ja rohkea johtaja (ja tuli lopulta omien upseeriensa murhaamaksi).