Sheri Tepper: A Plague of Angels
Sheri Tepperin pääideat ovat feminismi ja ekologia. Tämä menee voimaakkaasti ekologian puolelle.
Ihmiskunta on mennyt tähtiin ja jättänyt vain harvoja jäljelle. Itse asiassa "tähtiin meneminen" on myytti (Tämä voi olla spoileri, mutta älykäs lukija huomaa sen heti; kirjan mukaan ihmiskunnan lukumäärä oli "tähtiin menemisen" aikana 13 miljardia - on ilmeistä, että jotakin muuta ja pahempaa on tapahtunut. Eräs kirjan henkilöistä selittää: "Koska olemme jo menneet tähtiin, meidän ei tarvitse ajatella sitä enää ja voimme tehdä jotakin muuta en sijaan.") ja oikeastaan ihmiset ovat käytännöllisesti katsoen onnistuneet tuhoamaan Maapallon kertaalleen. Jäljellä olevat ovat jakautuneet eri ryhmiin. On maanviljelysalue, kaupungit, joissa valtaa pitävät jengit, Reuna, joihin ovat muuttaneet korkeatekniset pysymään omien muuriensa suojassa, ja Artemisia, jonka alue oli ennen Lounais-Amerikan intiaanialuetta ja jossa heidän jälkeläisensä nyt pitävät yllä tiukkaa luonnonsuojelua ja eräänlaista matriarkaattia.
Lisäksi ovat uudelleen palanneet hirviöt (aarnikotkat, peikot, lohikäärmeet ja sen sellaiset) ja arkkityyppien kylät. Niihin sijoitetaan hankalat ja sopeutumattomat, kuten Sankarit, jotka haluavat koko ajan pelastaa pulassa olevia neitoja, Marttyyrit, Oraakkelit, jotka todella ennustavat oikein, Taiteilijat ja Orvot. Erääseen arkkityyppiseen kylään toimitetaan Orpo, jota pahat voimat hakevat kuumeisesti. Etsinnän syy on Voiman Paikassa, jossa viisi sukua pitää valtaa. Yhden suvun päämies, Ellel, haluaa päästä Kuuhun, jonne ihmiskunta ennen tähtiin menoaan varastoi vaarallisimmat aseensa. Hänellä on jo kuolettavia androideja (jotka etsivät Orpoa) ja vain Gaddin suvun lapsi (sanottu Orpo) voi ohjata uudelleen rakennetun avaruussukkulan Kuuhun. Gaddin suku on Voiman Paikassa se mystinen - ja yllätykseksi he osoittautuvatkin.
Orvolla on odottamattomia suojelijoita; puhuvia eläimiä ja Abasio, maanviljelystilan nuorukainen, joka karkaa kotoaan kaupunkiin ja rupeaa jengiläiseksi.
Tepper onnistuu ueimmiten kehräämään todella yllätyksellisen tarinan, niin nytkin. Vaikka hän välillä saarnaa, hän myös nauttii tarinoinnistaan. Samoin nauttii lukija. Kojootti noudattaa ihastuttavasti rooliaan Amerikan intiaanikulttuurien huijarisankarina. Jopa hevonen kehittää lopussa yllätyksen (eikä vain piereskelemällä - vaikka on parempi ihmisille mennä tulevaisuuteen piereskelevän hevosen vankkureissa kuin avaruussukkulalla).
Ihmiskunta on mennyt tähtiin ja jättänyt vain harvoja jäljelle. Itse asiassa "tähtiin meneminen" on myytti (Tämä voi olla spoileri, mutta älykäs lukija huomaa sen heti; kirjan mukaan ihmiskunnan lukumäärä oli "tähtiin menemisen" aikana 13 miljardia - on ilmeistä, että jotakin muuta ja pahempaa on tapahtunut. Eräs kirjan henkilöistä selittää: "Koska olemme jo menneet tähtiin, meidän ei tarvitse ajatella sitä enää ja voimme tehdä jotakin muuta en sijaan.") ja oikeastaan ihmiset ovat käytännöllisesti katsoen onnistuneet tuhoamaan Maapallon kertaalleen. Jäljellä olevat ovat jakautuneet eri ryhmiin. On maanviljelysalue, kaupungit, joissa valtaa pitävät jengit, Reuna, joihin ovat muuttaneet korkeatekniset pysymään omien muuriensa suojassa, ja Artemisia, jonka alue oli ennen Lounais-Amerikan intiaanialuetta ja jossa heidän jälkeläisensä nyt pitävät yllä tiukkaa luonnonsuojelua ja eräänlaista matriarkaattia.
Lisäksi ovat uudelleen palanneet hirviöt (aarnikotkat, peikot, lohikäärmeet ja sen sellaiset) ja arkkityyppien kylät. Niihin sijoitetaan hankalat ja sopeutumattomat, kuten Sankarit, jotka haluavat koko ajan pelastaa pulassa olevia neitoja, Marttyyrit, Oraakkelit, jotka todella ennustavat oikein, Taiteilijat ja Orvot. Erääseen arkkityyppiseen kylään toimitetaan Orpo, jota pahat voimat hakevat kuumeisesti. Etsinnän syy on Voiman Paikassa, jossa viisi sukua pitää valtaa. Yhden suvun päämies, Ellel, haluaa päästä Kuuhun, jonne ihmiskunta ennen tähtiin menoaan varastoi vaarallisimmat aseensa. Hänellä on jo kuolettavia androideja (jotka etsivät Orpoa) ja vain Gaddin suvun lapsi (sanottu Orpo) voi ohjata uudelleen rakennetun avaruussukkulan Kuuhun. Gaddin suku on Voiman Paikassa se mystinen - ja yllätykseksi he osoittautuvatkin.
Orvolla on odottamattomia suojelijoita; puhuvia eläimiä ja Abasio, maanviljelystilan nuorukainen, joka karkaa kotoaan kaupunkiin ja rupeaa jengiläiseksi.
Tepper onnistuu ueimmiten kehräämään todella yllätyksellisen tarinan, niin nytkin. Vaikka hän välillä saarnaa, hän myös nauttii tarinoinnistaan. Samoin nauttii lukija. Kojootti noudattaa ihastuttavasti rooliaan Amerikan intiaanikulttuurien huijarisankarina. Jopa hevonen kehittää lopussa yllätyksen (eikä vain piereskelemällä - vaikka on parempi ihmisille mennä tulevaisuuteen piereskelevän hevosen vankkureissa kuin avaruussukkulalla).
posted by Mette | 2:27 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home