My Photo
Name:
Location: Tampere, Finland

Vapaasti temmeltämässä kirjojen ja Internetin ihmemaassa. Erityinen mielenkiinto pieniin eriskummallisuuksiin tässä suuressa maailmassa.

Tässä arviointeja vuoden 2006-2011 aikana lukemistani kirjoista.

Wednesday, February 13, 2008

Georgette Heyer: Arabella

Yksi Heyerin hauskoista, kepeistä 1600-luvun alun ajanvieteromaaneista. Kirja, jonka aina silloin tällöin lukaisen päivässä - osaksi siksi, että sen lukee päivässä, ja osakis siksi, että kirja on vaikea jättää kesken, juoni kulkee niin mukavasti.

"Arabellassa" on kaksi oikein klassista mokaa - silkkihuivi muuttuu kesken kaiken villahuiviksi, ja sankaritar, joka on rupatellut palvelustytön kanssa tämän pikkuveljistä ja -siskoista, ilahtuu myöhemmin: "Ai, sinulla on pikkuveli!" Näistä virheistä huolimatta kirja on hauska ja sujuva.

Arabella on kirkkoherran kahdeksasta lapsesta kaunein. Äiti on pitänyt yllä suhteita lordin kanssa naimisiin menneeseen ystävättäreensä ja Arabella lähetetään Lontooseen tekemään hyvät naimakaupat. Matkalla katkeaa vaunuista aisa. Arabella ja esiliina päätyvät rikkaan, komean ja hurmaavan Robert Beaumariksen metsästysmajaan. Beaumaris luulee Arabellaan avioliiton jahtaajaksi, tuo julki mielipiteensä niin, että Arabella kuulee, ja kimpaantunut tyttö väittää itseään rikkaaksi perijättäreksi, jota puolestaan miehet ajavat takaa. Seuraa selkkauksia ja sekaannuksia, kun kaikki Lontoon nuorukaiset yrittävät naida perijättären (ja kun Arabellan veli ilmaantuu paikalle väärällä nimellä ja joutuu vaikeuksiin). Lopussa tietenkin nuoripari löytää toisensa.

Sekä Arabella että Beumaris ovat soveliaan sanavalmiita ja Beuamaris lisäksi häijyn ilkikurinen. Kun Arabella sälyttää hänen niskoilleen pelastamansa, Odysseukseksi ristityn kulkukoiran, syntyy seuraava kohtaus:

"Joka tapauksessa", mietiskeli Beaumaris, "hän oli iloinen, että otin sinut mukaani."
Olipa syy tämä tai Odysseuksen vankkumaton mielipide, että se oli syntynyt vaunukoiraksi, joka tapauksessa Beaumaris otti tavakseen ottaa sen mukaan ajeluretkilleen. Ne, jotka olivat nähneet Odysseuksen ja toipuneet ensimmäisestä järkytyksestään, olivat sitä mieltä, että nyt Robert Beaumaris oli taas keksinyt uuden tempun yllättää suerapiirit, mutta vain yksi matkija rohkeni nostaa sekarotuisen koiran vaunuihinsa. Hän ajatteli, että jos tästä nyt tulee uusi muoti, saattaa käydä vaikeaksi löytää sopivaa sekarotuista.


0 Comments:

Post a Comment

<< Home