Jaan Kross: Keisarin hullu

Kun "Keisarin hullu" ilmestyi, olin suorastaan häpeällisen tietämätön Viron historiasta. Niinpä kirjakaan ei auennut, vaan jäi kesken. Nyt olen lukenut Virosta enemmän ja lisää Krossin tuotantoa, esimerkiksi suomennetun elämäkerran ensimmäisen osan. Nyt ongelmana on eräänlainen kaksoisvalotus. "Keisarin hullu" on ilmeisesti todellisten, todella eläneiden (ja sangen hämmästyttävien) henkilöiden muotokuva, mutta myös kuvaus Krossin ja Viron tukahduttavasta elämästä Neuvosto-Viron puristuksessa. Tahaton välähdys Suomen suhteesta Viron ongelmiin on kirjailijaesittely romaanin alussa; siinä mainitaan, että Jaan Kross "oleskeli Neuvostoliiton itäosissa, mm. 1948-50 Komissa ja Krasnojarskissa". Kirjaa Suomessa julkaistaessa ei voitu mainita, että Kross oli karkotettuna Siperiassa!

"Keisarin hullun" kuvaus vakoilusta, piilottelusta ja henkisestä sorrosta saa lukijan tuntemaan tarvetta kauluksennappien ja ikkunan avaamiseen. Sen ohella kirja on myös tutkimus vieraantumisesta - aatelisen Timotheus von Bockin ottaessa vaimokseen talonpoikaistyttö Eevan hän irroittaa Eevan ympäristöstään, mutta ei pysty antamaan hänelle muutakaan, koska aateliset eivät Eevaa hyväksy. Asiaa tietenkin pahentaa se, että Timo joutuu pitkiksi vuosiksi vankilaan. Kirjan kertoja, Eevan veli, on samalla tavoin kahden yhteiskuntaluokan ja - Virossa kun ollaan - kahden kansan välissä, koska hänkin on oppia saanut mies, mutta sittenkin eestiläinen. Sama välissä olo tulee vielä paremmin esiin kirjassa "Uppiniskaisuuden kronikka" - jossa myös joudutaan piilottelemaan salaisia papereita, toinen Krossin ahdistava teema.