Lars Sund: Onnellinen pieni saari

Albert Edelfeldt: Lapsen ruumissaatto

Monimielinen ja moni-ilmeinen kirja. Lars Sund aloittaa tarinan siitä, mistä maailman luominenkin alkaa. Ensin oli taivas ja maa. Niiden väliin kirjuri piirtää horisontin. Ja hän katsoi kättensä töitä ja näki, että se oli hyvä. Sitten hän loi saaren. Saarella kasvoi saariston kasveja ja yksi mänty, ja siellä oli lintuja ja muita eläviä. Ja kirjuri nimesi saaren Skogskäriksi. Ja kirjuri ajatteli, että eiköhän se kelpaa.

Siten kirjuri päätti luoda ihmisen. Ja ihminen makasi kasvoillaan vedessä. Ja ihminen oli kuollut.

Lars Sundin kirja on kuin saristolaistarina ainakin. Näemme saariston asukkaita, jotka ovat sellaisia kuin maalaishenkilöiden kuuluu. Kirjuri kulkee heidän joukossaan. Joskus hän puhuttelee heitä suoraan. Joskus hän puhuttelee lukijaa. Kaikki ei kuitenkaan ole niin kuin pitäisi. Saarten rannoille alkaa ajalehtia ruumiita.

Saari ei ole maailma itse. Saari on yhteydessä ulkomaailmaan.

Uskomattoman upea kirja, ja mietityttävä. Ajattelin lukiessani, että tarina on pyöreä, täyteläinen ja mehukas kuin Valkea Kuulas -omena. Mutta se on täynnä piikkejä, toisin kuin Valkea Kuulas. Piikit pistävät pitkään.