Bernard Cornwell: Viimeinen kuningaskunta
Olen syvästi kummastunut suomalaisesta kustannuspolitiikasta. Bernard Cornwellin Arthur-trilogiasta on suomennettu ensimmäinen osa - "Talvikuningas". Sen sijaan, että olisi jatkettu toisella osalla, onkin siirrytty aivan toisen trilogian ensimmäiseen osaan - kuningas Alfredin ajasta kertovaan "Viimeinen kuningaskunta". Onkohan tämäkin tarkoitus jättää haparoivasti yhteen osaan? (Sen sijaan jotakin Robert Jordania jatkavat, kunnes kuolema heidät erottaa -suomennokset ovat kai ehtineet osaan 25, ja kirjailija kuoli ennen kuin sai sarjansa valmiiksi.)
Joka tapauksessa "Viimeinen kuningaskunta" on aiva kelpo tarina Uhtred Uhtredinpojasta, Northumbrian jaarlista. (suomennokessa käyetään kääntämätöntä titteliä earldom, mutta käytän mieluummin vakiintunutta jaarlia). Uhtredin isä kuolee taistelussa tanskalaisia vastaan, kun poika on 10-vuotias. Tanskalaiset ottavat pojan vangiksi. Tanskalaisten päällikkö Ragnar mieltyy poikaan ja kasvattaa hänet omanaan. Kun Ragnar surmataan väijytyksessä, Uhtred pakenee kuningas Alfredin Wessexiin ja taistelee tanskalaisia vastaan.
Koska Uhtred on kahden uskonnon välimaastossa ja myös kahden kansallisuuden, olisi kai muodikasta sanoa, että hän on kahden maailman väliin jäänyt mies. Kirjan hyvä puoli on, että sellaista ei väitetä eikä Uhtred niin tunnekaan. Hänen mielestään kristinusko on nynnyjä varten, mutta hän lähinnä välttelee sitä. Lukemaan hän oppii, koska Alfred ei muuten anna laivoja hänen komentoonsa. Hän ei tunne itseään englantilaiseksi, wessexiläiseksi eikä tanskalaiseksi; hän on Northumbrian jaarli, vaikka hänen setänsä on vienyt häneltä arvonimen ja linnan. Hän on Ragnarin poika ja haluaa kostaa tämän kuoleman. Hän on saanutAlfredilta vaimon (vaikka vaimon tilukset ovat velkaa kirkolle ja Alfred naittaa hänet vain sen vuoksi maattomalle jaarlille, minkä Uhtred kristallinkirkkaasti ymmärtää - nuorukainen ei ole tyhmä).
Suivaannun suuresti kustantajille, jos he eivät tätä trilogiaa vie päätökseen. Arthurista tiedän sentään paljon, mutta Alfredista, puhumattakaan Uhtredista, tiedän varsin vähän, ja haluaisin tutustua tarinaan sen loppuun asti.
Joka tapauksessa "Viimeinen kuningaskunta" on aiva kelpo tarina Uhtred Uhtredinpojasta, Northumbrian jaarlista. (suomennokessa käyetään kääntämätöntä titteliä earldom, mutta käytän mieluummin vakiintunutta jaarlia). Uhtredin isä kuolee taistelussa tanskalaisia vastaan, kun poika on 10-vuotias. Tanskalaiset ottavat pojan vangiksi. Tanskalaisten päällikkö Ragnar mieltyy poikaan ja kasvattaa hänet omanaan. Kun Ragnar surmataan väijytyksessä, Uhtred pakenee kuningas Alfredin Wessexiin ja taistelee tanskalaisia vastaan.
Koska Uhtred on kahden uskonnon välimaastossa ja myös kahden kansallisuuden, olisi kai muodikasta sanoa, että hän on kahden maailman väliin jäänyt mies. Kirjan hyvä puoli on, että sellaista ei väitetä eikä Uhtred niin tunnekaan. Hänen mielestään kristinusko on nynnyjä varten, mutta hän lähinnä välttelee sitä. Lukemaan hän oppii, koska Alfred ei muuten anna laivoja hänen komentoonsa. Hän ei tunne itseään englantilaiseksi, wessexiläiseksi eikä tanskalaiseksi; hän on Northumbrian jaarli, vaikka hänen setänsä on vienyt häneltä arvonimen ja linnan. Hän on Ragnarin poika ja haluaa kostaa tämän kuoleman. Hän on saanutAlfredilta vaimon (vaikka vaimon tilukset ovat velkaa kirkolle ja Alfred naittaa hänet vain sen vuoksi maattomalle jaarlille, minkä Uhtred kristallinkirkkaasti ymmärtää - nuorukainen ei ole tyhmä).
Suivaannun suuresti kustantajille, jos he eivät tätä trilogiaa vie päätökseen. Arthurista tiedän sentään paljon, mutta Alfredista, puhumattakaan Uhtredista, tiedän varsin vähän, ja haluaisin tutustua tarinaan sen loppuun asti.
posted by Mette | 3:02 AM
1 Comments:
Kirjoitin juuri oman juttuni tästä ihkauuteen blogiini. Lukulistalta löytyy myös tuo Arthur-sarja, kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta sekin.
Post a Comment
<< Home