Esa Seppänen: Avaran sielun anarkia

Oblomov näytelmäsovituksena

Esa Seppänen on vanha Venäjän-tuntija. Hän toimi upseeriurallaan useiden delegaatioiden tulkkina ja sittemmin hänellä oli 11 vuoden ajan liikeyritys Venäjällä. Kirjan hän on ymmärtääkseni kirjoittanut (vuonna 2002) varoitusteoksena nuorille yrittäjille, jotka luulevat Venäjän olevan ehtymätön kultakaivos suomalaisille liikeyrityksille. Hän pyrkii kyllä luonnehtimaan venäläisten "avaraa sielua" useastakin näkökulmasta, mutta liike-elämä tulee päällimmäiseksi - Venäjällä hänen tukkansa harmaantui (kuten hän itse kertoo).

Kirjan alussa huomaa, että Seppänen on sekä upseeri että liikemies - tiukkaa virastotyyliä. Kun hän pääsee käsittelemään venäläisten luonnetta, ote vapautuu ja kirjasta tulee anekdoottien, sananparsien ja sanontojen pohjaton lähde. Tuntuu jopa hetkittäin, että venäläisiä ajatellessaan Seppänen alkaa ajatella venäjäksi. Kuten venäläisen tiivistymästä, Oblomovista:

Oblomovhan sentään oli jatkuvasti paikalla, vaikka makasikin sohvalla. Tai jos ei jostakin syystä maannut, niin aina tiedettiin, missä hän milloinkin oleskeli. Jos hän ei tehnytkään mitään tuloksellista, niin hän kuitenkin suunnitteli aikomista tai aikoi suunnitella ryhtymistä johonkin. Ilja Iljitsin eittämättömäksi kunniaksi on luettava se, että hän oli kaikessa saamattomuudessaan ja aliskuudessaan aito ja rehellinen. Hän ei sentään pinnannut! (ven. progul, vrt. "rokuli".)

Kiitos Seppäsen tavan panna tekstiin sanoja ja sananparsia venäjäksi ja sitten kääntää ne, minulla on ilo todeta, miten moni suomen sana on selvää venäjää - eivätkä ne ole kohteliaita ja positiivisia sanoja. Rokuli tuli jo esiin. Muita ovat "hutoi" (ainakin minun suvussani usein käytetty sana), "rapatti", "rospuutto", "tolkku" ja tavallisempina torakka ja kapakka.

Pelkään muuten rikastaneeni sanavarastoani pysyvästi venäläisellä sananparrella "työ susi ei ole, metsään ei juokse". Sanonta rinnastuu mielenkiintoisesti suomalaisella työpaikalla usein kuulemaani harmitteluun, kun homma meni hutoi: "Tuli susi ja meni mettään." Ei kannata tuntea suurta ylemmyydentuntoa Seppäsen kuvaamia venäläisiä kohtaan, vaikka laiskuus, valehtelu ja varastelu ovatkin venäläisen erottamattomia ominaisuuksia. Kun Kaarle II:n lähettiläs 1600-luvulla kirjoitti venäläisistä Englannin kuninkaalle, hän teki havainon, joka näkyy Suomessakin lehtien palstoilla päivittäin: "Moskovalaiset juovat paljon ja sytyttävät talojaan tuleen polttaessaan kännipäissään tupakkaa."