Paul Scott: Saaliinjako

Viimeinen osa "Intia-kvartetista". Scott vetää rakenteen hienosti kotiin. Kuten ensimmäisessä osassa "Kuningattaren jalokivi", tässäkin on "kaikkitietävän kertojan" (jota kaksi keskimmäistä osaa käytti) lisäksi dokumentinomaisia jaksoja. Itse asiassa kun viimeisen osan päähenkilöksi noussut historioitsija-kersantti Guy Perron alkaa kertoa, luulin hetken, että "kirjailija"-hahmo on täsä, kunnes Guy puhutteli "kirjailijaa" sanalla sinä. Yllättävät kertojavaihdokset ovat hiukan hämmentäviä. Myös Sarah kertoo osan tarinaa, mutta mistään ei käy ilmi, koska ja missä hän on osuutensa kertonut.

Joka tapauksessa tragedia viedään loppuun. Tragedian päähenkilöinä ovat Intian raj ja saatanahahmo Ronald Merrick, joka loppuun asti jää selittämättömäksi (vihjeitä on; hänen lapsuutensa, ja vararehtori, joka otti orvon huostaansa). Mahdollisesti Dmitri Bronowsky, itsekin "menneisyyden mies", osuu eniten oikeaan; hänen mukaansa Merrick oli menneisyyden mies, joka uskoi kaiken sen, mitä raj itsestään kuvitteli.

Kuten tragediaan kuuluu, lopussa virtaa veri.

Tämä kirjasarja on niitä, jotka vaivaavat minua; koska huomaan joitakin kätketyistä viitteistä, mietin, miten moni viite jää huomaamatta. Lopussa muun muassa mainitaan Hari Kumar ja sanotaan, että hän odottaa "viestiä Roomasta". Vihjettä ei mitenkään selitetä ja se saattaa jättää lukijan hämminkiin ellei hän ole lukenut myös Joseph Conradin kirjaa "Pimeyden sydän". Conradin kirjan alussa miehet ovat kokoontuneet jahdille Thamesin suulle ja kertoja pohtii, että Rooman vallan aikaan Thames oli pimeyden sydän. Joku poloinen nuori roomalainen kahlasi maihin toogassaan ja odotti viestiä Roomasta, joka kutsuisi hänet kotiin. Samoin - ilmeisesti - Hari Kumar odotti viestiä Englannista. Auki jää tietysti, saiko Conradin roomalainen koskaan kutsua kotiin ja löytääkö Hari Kumar koskaan paikaansa.

Ja miten moni viite jää huomaamatta? Niitä kirjasarjoja, jotka on syytä lukea moneen kertaan - ja huolellisesti - saadakseen kaiken irti.