Sean Stewart: Matkijalintu

Tähän asti, kun olen kuullut sanan "Houston", olen ajatellut "öljy". Nyt tiedän paremmin. Houston on myös Syvää Etelää, jonka väestössä WASP on itse asiassa vähemmistö. Siellä on pilvenpiirtäjiä ja öljyteollisuutta; siellä on myös hurrikaaneja, sypressejä, etelän kaunottaria ja paljon latinoja.

"Matkijalintu" on perhekuvaus, tavallaan aika tavanomainen kuvaus kahdesta tyttärestä, kun heidän äitinsä kuolee, toinen tyttäristä menettää työnsä, tulee raskaaksi ja synnyttää ja toinen menee naimisiin. Toisaalta perhe on kaikkea muuta kuin tavanomainen. Miten monessa perheessä äiti on ollut voodoo-hougon, jolla on kuusi jumalaa kaappiin suljettuna? Ja salainen tytär Kanadassa? Miten monessa perheessä tytär hankkiutuu raskaaksi hedelmöityshoidolla, koska hän haluaa lapsen, mutta ei miestä? Ja miten monen tytön sulhanen on brujero, joka ajaa luurangoin koristellulla entisellä hautajaisautolla, jota hän kutsuu Muertomobileksi? (Sivumennen sanoen, sekä hougon että brujero ovat noitia.)

Toisaalta kirja on tavanomainen kuvaus elämän arjesta, raskaudesta, taloushuolista, ruoanlaitosta, perheenkeskisistä kinasteluista ja muusta, mitä elämään kuuluu. Ohjelmassa on tosin myös maukkaasti sijoitettu hurrikaani. Ja tervejärkisiä elämänohjeita. Tässä on yksi:

Rahasta huolehtiminen on kaikkein pahinta, sillä se on alentavinta mahdollista huolta. Terveydestään on järkevää olla huolissaan, rakkaastaan välittäminen on kunnioitettavaa. Rahasta huolehtiminen on ainoastaan nöyryyttävää.

Chilillä maustettua suklaata; olkaa hyvä.