My Photo
Name:
Location: Tampere, Finland

Vapaasti temmeltämässä kirjojen ja Internetin ihmemaassa. Erityinen mielenkiinto pieniin eriskummallisuuksiin tässä suuressa maailmassa.

Tässä arviointeja vuoden 2006-2011 aikana lukemistani kirjoista.

Thursday, March 27, 2008

Inna Bulgakova: Moskovan kirvesmurhat

Kirjaston hyllystä poimin hajamielisesti mukaani melkoisen nuhjaantuneen pikku pokkarin, jolla oli kioskikirjallisuuteen viittaava nimi "Moskovan kirvesmurhat". Luin ja hämmästyin. Helmi minulla oli käsissäni, helmi. Yritin saada selville, onko kirjoittaja sukua Mihail Bulgakoville vai miksi pikku kirjassa kaikuu "Saatana saapuu Moskovaan". En ole löytänyt tietoja kirjoittajasta, mutta sointi on selvä:

"Olenko tehnyt kaiken mahdollisen? Torjuinko iskun vai en? Kuinka voin maata pohdiskelemassa rauhallisesti" - rauhallisuudesta ei ollut tietoakaan, jokainen hermo oli pingottunut äärimmilleen - "kuinka voin maata pohdiskelemassa, kun Mylnyi-kujalla koittaa yö, kaukana kolistelee viimeinen raitiovaunu, eteisen välikössä sammuu valo, ja ikuisiksi ajoiksi hävinneitä patsaita ja lyhtyjä varten tarkoitetut syvennykset ovat pimeääkin pimeämpiä, ja vanhat portaat narahtelevat hiljaa varovaisten askelten alla... onko meidän talomme tuonpuoleisten voimien valtaama?"

Tarinassa talon asukkaat ovat keräntyneet kihlajaisiin. Morsiamen - Sonjan - äiti povaa korteilla. Tunnelma on outo, hermostunut, äiti Ada puhuu sukunsa hautakappelista, Seuraavana päivänä talon nuoret asukkaat ovat pihassa, kun Sonja huutaa ikkunasta "Ylläni nauraa enkeli! Murhaaja!" Miehet syöksyvät asuntoon; Ada ja Sonja makaavat kirveellä surmattuina. Alemman kerroksen asukas otetaan kiinni, tuomitaan "ankarimpaan mahdolliseen rangaistukseen" ja tuomio panaan täytäntöön.

Kun sulhanen vie hautajaisten vuosipäivänä ruusuja morsiamensa haudalle, hän löytää haudalle laskemiensa kuihtuneiden ruusujen varsien ympärille kiedottuna Sonjan hiuksissa murhapäivänä olleen punaisen nauhan, puhtaana ja tahrattomana. Tarina kääntyy kummituskertomukseksi - tai sitä se on ollut jo kihlajaispäivän kuvauksesta asti, kummitustarina tai venäläinen romanssi - henkilöt viittaavat puheissaan "Rikokseen ja rangaistukseen" ja Turgenjevin kirjaan "Aateliskoti". Kirja on haikea ja aavemainen - jopa musta kissakin esiintyy (kissan nimi on herttua Ferdinand) - ei nouse takajaloilleen ja puhu, mutta toimii. Juoni on silti kelpo murhatarinan juoni, enkelikin saa selityksensä, Adan korteista ennustaminen jää selityksettä. - talossa on noituutta.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home