Esa Seppänen: Kuuma elokuu 1991, musta lokakuu 1993 Moskovassa

Esa Seppäsen eloisa kuvaus Moskovan kahdesta kiihkeästä vallankaappausyrityksestä. Ensin Seppänen selostaa kuin antaisi raporttia esimiehelle (no, entinen upseeri), mutta kun meno kiihtyy, tarina käy eläväksi ja hän antaa sananvallan myös haastateltavilleen. Esimerkkinä "Indrenin Hannun" kuvaus siitä, miten hän haki suomalaisia lapsia koulusta kotiin, kun Moskovan kadut olivat täynnä tankkeja elokuussa 1991:

"Siinä oli useampi tankki ja ne kävi, nafta haisi ja vähä piiput liikku... ne oli semmosii aika uhkaavan näköisiä. Jotkut ihmiset kävi kehumassa niitä sotilaita, jotkut taas kirosi ja haukku. Mut sit ne muksut hyppäs autosta ja vilkutti ja sano, että 'terve kyl me osataan täältä 'Mezhduun' - sinne ei oo pitkä matka' (eikä ollutkaan - noin kilometri/ES.) Silloin mulle tuli hätä, että mitä mä teen - muidenkin lapset oli tavallaan mun vastuullani. Siellä ne meni, potki niitä panssarivaunuja, huuteli hävyttömyyksiä suomeks, ja niin ne häipy."

Vuonna 1991 ei tullut vainajia kolmea enempää. Suomalaisten tunnot tiivistyivät evakuointiharjoituksissa:

Mersua ei jätetä.

Vuonna 1993 lokakuussa Moskovan kadut täplitettiin vainajilla, mutta silloinkin suomalaiset ottivat asian suomalaisten tapaan, kuten perhe, joka ei ollut ilmoittanut osoitettaan suurlähetystöön eikä siis saanut evakuointi-ilmoitusta. Mies oli Nizhni-Novgorodissa liikematkalla, vaimo vauvan ja vähän yli kaksivuotiaan kanssa kotona. Parveke antoi Valkoiseen taloon - duuman rakennukseen, jonka ympärillä käytiin tulitaistelua. Aviomies oli soittanut kotiin ja kieltänyt avaamasta ovea, rouva oli pannut vauvan parvekkeelle, kuten hänen tapansa oli.

Kohta miehet potki ovea huusi, että täällä on omon, avatkaa ovi. Se oli maanantaina puolen päivän aikaan. Mä avasin oven ja siinä syntyi seuraavanlainen tilanne:

"Kuka te olette?" ne kysy tiukasti.
"Kerroin nimeni ja sitku mä sanoin, että pieni lapsi nukkui parvekkeella, niin ne kiljaisi, että 'Bozhe moi - gospozha, teillä nukkuu pieni lapsi parvekkeella ja täällä on sota!'
"Mä olin tyhmä, kun en osannu pelätä - sit mä vasta tajusin ja otin äkkiä lapsen pois sieltä parvekkeelta. Mä huomasin muuten, että ne omonit käveli kumarassa siellä asunnossa, mutta mä kävelin kyllä ihan suorassa. Ne kysy oonko mä ulkomaalainen ja mä vastasin kyllä. Sit ne soitti jonnekin ja kerto, että täällä on ulkomaalainen nainen kahden pienen lapsen kanssa - mitä me tehdään.
"Me istuttiin siinä olohuoneen lattialla ja ne laitto kypärät lattialle ja lapset leikki niiden kypärillä. Ne omonit oli ihan hyväntuulisia ja niiden pyssyt oli siinä vieressä. Siinä oli asunnon lattialla menossa oikein kunnon sotaleikki...

Viereiseen asuntoon osui kranaatti ja koko asunto tuhoutui. Omonit evakuoivat rouvan ja lapset läheisen sairaalan pihalle, mistä pelastusretkikunta heidät haki.

Tuntuu oudolta lukea paikalla olleiden kuvauksia asioista, joita on katsellut televisiossa eikä edes ole osannut ottaa oikein kunnolla vakavasti.