Margaret Craven: Kuulin pöllön kutsuvan

Cravenin kirjasta sanottiin sen ilmestyessä, että se on "vähä-ääninen, pitkäikäinen romaani". Minä kutsuisin sitä "hiljaisen arvokkaaksi". Olen lukenut sen silloin tällöin 30 vuoden ajan, ja joka kerran itken kirjan lopussa.

Yhdysvaltojen luoteisrannikolla piispa kuulee, että eräs hänen nuorista papeistaan potee syöpää ja kuolee kahdessa vuodessa. Piispa lähettää hänet kaukaiseen intiaanikylään kertomatta sairaudesta.

Mark oppii intiaaneilta ja intiaanit häneltä. Ajaton luonto on koko ajan läsnä. Kingcomen intiaanikylän aika on loppumassa. Nuoret lähtevät kylästä kaupunkeihin. Vanhukset kuolevat. Kulttuuri ja kieli elävät yhä, mutta eivät kauaa.

Myöhään seuraavana päivänä kaikki oli valmista. Polku oli raivattu. Hauta oli kaivettu. Seppeleet oli solmittu. Kirkko oli siivottu. Pappilan vuoteisiin oli vaihdettu uudet lakanat. Kylä odotti ja kuulosteli, ja lapset kuulivat tietysti ensimmäisinä kanoottien tulevan jokea ylös ja juoksivat rantaan polkua pitkin huutaen: - Ne tulevat. Ne tuovat hänet nyt.

Talopahasessaan opettaja kuuli kaikkien juoksevan polkua pitkin rantaan ja hän meni kiireesti ovelleen eikä saanut sitä auki. Jos halusi liittyä muihin, oli välitettävä, ja välittäminen merkitsi elämistä ja kärsimistä.

Heimo odotti rannalla, ja kun kanootit ilmestyivät joen mutkasta, vanhukset aloittivat surujoiun ikivanhalla kielellä, jota nuoret eivät enää osanneet. "Aie-aie-aie - hän on lähtenyt luotamme - aie-aie-aie" kunnes tuulikin tuntui kuiskivan sitä ja puut sitä huokailevan.

Yksinkertainen, koristelematon kieli antaa kirjalle rytmin. Henkilöt ovet selkeitä ja ryhdikkäitä. Heimon jäsenten vastakohtana ovat epäonnistuneet tai ulkopuoliset - muualta tullut opettaja, joka ei halua oppia tuntemaan oppilaitaan, vaan ainoastaan saada syrjäseutulisän, nuori ratsupoliisi, jonka kivikovat vaatimukset törmäävät heimon inhimillisyyteen - kun lapsi hukkui, niin ratsupoliisi odotti kymmenen päivää ennen kuin tuli antamaan hautausluvan:

- Teidän olisi pitänyt peittää hänet ja jättää siihen.
- Joen rannalle kun nousuvesi oli tulossa? Sateeseen?

Nuoren Keetahin sisar lähtee mennäkseen naimisiin valkoisen miehen kanssa. Kolme kuukautta myöhemmin hän on kuollut. Keetahin rakastama Gordon lähtee eikä palaa. Markin - papin - opastama Keetah palaa mennäkseen naimisiin kylään jääneen nuorukaisen, Jimin, kanssa.

- Aikaisemmin olisn lähettänyt sisareni hakemaan sinut talooni, ja siten sinusta olisi tullut vaimoni. Nyt minä odotan. Kun tulet, en hakkaa pöytää, kun haluan kahvia. En jätä sinua liian kauaksi aikaa yksin kylään ja koka vuosi vien sinut suureen maailmaan, sillä Mark sanoi, että kun kylä on poissa, meidänkin täytyy pystyä kävelemään sillan yli.

Tule korppi, tule kotka. Tule susi, tule uija (lohi).
Wa Laum
(Siinä kaikki)