Javier Cercas: Valon nopeus
Ilmoitan kättelyssä, että minun oli vaikea saada tästä kirjasta mitään irti. Se tuntuu olevan kirja Vietnamin sodasta ja Vietnamin sodan veteraaneista. Olen sattumoisin ollut aiheesta kiinnostunut ja lukenut useitakin kirjoja, joten veteraanien ongelmat eivät olleet mitään uutta. Siltä osin kirjalla ei ollut uutta annettavaa. Sitten aloin ihmetellä, miksi barcelonalainen kirjailija on ottanut asiakseen kirjoittaa Vietnamin sodasta ja Vietnamin sodan veteraanista. Eikö se ole hiukan kaukana hänen kokemuskentästään? Jos hän olisi kirjoittanut vaikka Espanjan sisällissodasta, Francon ajasta tai ETAsta, siinä olisi ollut sovelias tehtäväkenttä. Kirjan tapahtumapaikka Yhdysvalloissa, Urbanan kaupunki, on kyllä olemassa ja siellä on yliopistokin, mutta silti tuntuu eräänlaiselta aasinsillalta lähettää rahaton nuori barcelonalainen opiskelemaan katalaania Urbanaan jonkin kapakkakeskustelun perusteella.
Joten mistä tässä on kysymys? Tässä kohdassa minulle tuli ymmärtämisongelma. Onko kyseessä miesten naisia huterampi ote maailmasta? Senkö vuoksi en ymmärrä tätä? Kirjassa puhutaan väkivallasta ja syyllisyydestä, mutta vaikka tarinan Vietnamin veteraani varmasti kantoi osansa syyllisyydestä, miksi Barcelonan mies? Ja miksi syyllisyyttä kannetaan auto-onnettomuudessa kuolleiden vaimon ja lapsen puolesta? Kaiken järjen mukaan sellainen olisi traaginen onnettomuus, mutta ei kenenkään muualla olleen syy.
Huokaisten luovutan. Tämä on niitä miesten juttuja, joita nainen ei voi ymmärtää. Vähän kuin Serranon perhe.
Joten mistä tässä on kysymys? Tässä kohdassa minulle tuli ymmärtämisongelma. Onko kyseessä miesten naisia huterampi ote maailmasta? Senkö vuoksi en ymmärrä tätä? Kirjassa puhutaan väkivallasta ja syyllisyydestä, mutta vaikka tarinan Vietnamin veteraani varmasti kantoi osansa syyllisyydestä, miksi Barcelonan mies? Ja miksi syyllisyyttä kannetaan auto-onnettomuudessa kuolleiden vaimon ja lapsen puolesta? Kaiken järjen mukaan sellainen olisi traaginen onnettomuus, mutta ei kenenkään muualla olleen syy.
Huokaisten luovutan. Tämä on niitä miesten juttuja, joita nainen ei voi ymmärtää. Vähän kuin Serranon perhe.
posted by Mette | 7:51 AM
1 Comments:
No kun Cercas oli jo kirjoittanut siitä Espanjan sisällissodasta oikein menestyksekkäästi niin oli sopiva jatkamaan lisää pahuudesta ja syyllisyydestä.
No kun hän oli asunut ja opiskellut siellä Ill. USA:ssa oikeaan aikaan saamaan vetsejä kavereikseen; jostainhan sitä jo menestyneen kirjailijan on kirjoitettava lisää - kotikenttäetu sekä siellä että Kataloniassa.
Samalla voi hyvin kirjoittaa itsestään, se ainakin piirre joka ei ole femi eikä masku. Itseironinen käsittelytapa oli minulle kirjan parasta antia.
Uudesta annista tai sen puutteesta Vietnamin sodasta ja veteraaneista olen kanssasi samaa mieltä. Toki sitä voi soveltaa usalaisten asenteisiin ennen ja jälkeen kulloiseenkin tappelukseen.
Post a Comment
<< Home