Michael Baigent & Richard Leigh: Kiista Kuolleenmeren kääröistä

Varoitus: tämän kirjan lukeminen saattaa aiheuttaa henkistä levottomuutta varhaiskristittyjen historian sisäistäneille.

Qumranin kääröistä ja essenialaisista muistan lukeneeni koko ikäni. Mitään varsinaista tietoa en ole saanut. Tässä kirjassa selviää syy.

Kuuluisat kirjakääröt löydettiin vuonna 1947. Niiden varhaishistoria oli todella vilkas (ja kammottava niille, jotka uskovat arkeologian olevan eksakti tiede), mutta pääasiassa ne annettiin sellaiselle tutkijaryhmälle, jonka ytimen muodostivat dominikaanimunkit. Nämä puolestaan istuivat leveällä peffallaan kääröjen päälle 50 vuoden ajaksi. Pääsyynä ilmeisesti oli, että kääröjen sisältö ei sopinut kuvaan varhaiskristittyjen historiasta eikä näkemykseen essealaisista eräänlaisena syrjään vetäytyneenä luostarilahkona.

En halua paljastaa jutun juonta, koska se on tajuntaa räjäyttävän dramaattinen ja tuottaa tuskaa uskonnollisille henkilöille. Sanokaamme vain, että essealaiset eivät olleet luostariyhteisö eikä Jeesus ollut kotoisn Nasaretista (jota kaupunkia ei hänen oletettuna syntymävuonnaan ollut olemassa), vaan kyseessä oli lisänimi "nasarealainen", joka tarkoitti suunnilleen samaa kuin varhaisempi "makkabealainen". mutta jota kääntäjät eivät ymmärtäneet. Ja että kristinuskon alkuvaiheessa he olivat aika tavalla samanlainen ryhmä kuin tämän hetken fundamentalistit. Fundamentalistiset messiasuskovat?

Kovaa kamaa, tämä kirja. Suosittelen vapaamielisille historian harrastajille. Erilaiset mielipiteet tervetulleita kirjan lukeneilta.