Peter Robinson: Suvi saapunut ei

Robinson on ennenkin ansioitunut luurankojen ja vanhojen murhien tutkimisessa ("Kuiva kuuma kesä") tai oikeastaan hänen poliisinsa Alain Banks ja Annie Cabbot ovat ansioituneet. Nyt panokset ovat kaksinkertaistuneet. Kun Alain oli 14-vuotias vuonna 1965, hänen samanikäinen toverinsa katosi. Nyt luuranko löydetään ja on ilmeistä, että poika on aikoinaan murhattu ja haudattu. Samaan aikaan katoaa 15-vuotias Luke Armitage.

Alainin toverin Graham Marshallin murhaa selvittää Michelle Hart, mutta Alain ei voi olla sekaantumatta juttuun. Luke jää osittain Annien harteille. Michelle joutuu kokemaan esimiehensä raivoa ja suoranaista fyysistä uhkaa, jota näin vanhan tapauksen tutkinnan ei luulisi aiheuttavan. Myös Annie on lujilla, koska Luken isäpuoli on paitsi kuuluisa, myös väkivaltainen. Kummankin pojan elämästä ja kohtalosta löytyy tiettyjä yhtäläisyyksiä, ainakin se, että teini-ikäiset eivät välttämättä ole viattomia uhreja, ja että heidän mielensä voi olla melkoinen syöveri.

Harmittaa, etten ole ollut 60-luvun pop-musiikin suhteen mikään friikki; se olisi auttanut. Äänitausta pyörii kirjassa koko ajan kuin TV:n "Sydämen asialla" -sarjassa. Alain on musiikin harrastaja ja Luken biologinen isä oli muusikko.

Peter Robinson aina lukemisen arvoinen. Hänen otteensa henkilöihin ja ilmapiiriin on vahva. Hetkittäin en ollut lukiessani varma, millä vuosikymmenellä elän. Tuli myös halu tietää enemmän 60-luvusta. Keitä olivat Krayn kaksoset? Ja mitä nummimurhat?