Karen Joy Fowler: Sarah Canaryn salaisuus

En erityisesti pitänyt Fowlerilta aikaisemmin käännetystä "Jane Austen -lukupiiristä", mutta tästä kirjasta pidän paljon. "Sarah Canary" on juuri sellainen vähän viisto kirja, joihin tunnen suurta mieltymystä. Pitäisikö tätä kutsua jonkinlaiseksi maagiseksi realismiksi? Vai sanoisiko vain, että henkilöt ja tapaukset ovat vähän outoja? Outo on kirjan maailmakin: vuoden 1873 San Franciscon seutu. Tarinan lomaan on sijoitettu lyhyitä lukuja, joissa kerrotaan pääasiassa Yhdysvalloista vuonna 1873. Eivätpä kirjan henkilöt siinä valossa niinkään omituisia ole - vai ovatko?

Pääroolissa on outo ryhmä, joita kai voisi modernisti kutsua vieraantuneiksi. Kiinalainen rautatietyöläinen, naisasianainen, sirkustirehtööri, joka uskoo olevansa kuolematon, mielisairaalasta karannut mies, joka ei usko olevansa olemassa, luonnontieteilijä, joka valmistaa merenneitoja, lääkäri, jota kiinnostaa sammakoiden parittelu, ja intiaani, joka kuolee. Ja Sarah Canary, joka ei osaa puhua.

Sarah (jonka nimi ei ole Sarah Canary) ilmestyy keskelle metsää, johon muutamat ratatöihin matkalla olevat kiinalaiset ovat leirytyneet. Hänellä on liian hienot vaatteet ja liian ohuet kengät, kun ottaa huomioon matkan lähimpään kaupunkiin. Kiinalainen Chin epäilee, että nainen on kiinalaisten tarinoiden henki, aavenainen, jota on vaarallista loukata. Hän lähtee saattamaan naista lähimpään kaupunkiin. Matkasta tulee pitkä ja merkillinen. Kummallisia asioita seurueeseen sekaantuneet henkilöt itsestään tavoittavat.

Mutta kuka Sarah Canary todella oli?