Mark Kurlansky: Suola

Maailmanhistoriaa epätavallisesta näkökulmasta. Eipä ole tullut mieleeni, että suolalla olisi niin tärkeä rooli ihmisten toimissa. Olisi tietysti pitänyt ajatella, mutta koska suola on nykyään niin halpa osa arkipäivää, sitä ei osaa pitää elintärkeänä tuotteena. Pikemminkin siitä yritetään päästä eroon.

Esimerkiksi Venetsian olen liittänyt romanttisesti maustelaivoihin ja silkkiin; Kurlanskyn mukaan puolet venetsialaislaivojen rahdista oli suolaa, ja Venetsian valloitukset (kuten Kreeta) tehtiin suolan vuoksi. Samaten seuraan YLE Teemalta Amerikan sisällissodan historiaa, eikä Shelby Foote ole maininnut, miten tärkeä osa suolalla tai paremminkin sen puutteella oli Etelävaltojen häviöön ja miten moni taistelu käytiin suolateollisuuden tiimoilta.

Suolan eri lajit tulevat myös tutuiksi, ja ruokareseptejäkin kirjassa on. Perin monimutkaisia tosin useimmat. Joihinkin paikkoihin alkaa tehdä mieli, vaikkapa Saltomaggioreen, josta Parman kinkkujen suola aikoinaan saatiin ja jossa nyt on suolakylpylä. Eikä Berlusconi suotta tainnut Parman kinkkuja kehua, vaikka suomalaiset siitä suivaantuivatkin. Varsinainen tietojen aarreaitta tämä kirja.