Konstantin Paustovski: Kaukasialaisia kuvia

Niko Pirosmanin maalaus Margaritasta

"Kertomus elämästä" -sarjan viimeinen osa on "Kaukasialaisia kuvia". Viimeksi Konstantin jäi myrskyävälle merelle. Nyt kirja alkaa, kun hän kuulee hyttinsä oven takaa perämiehen käheähkön äänen:

- Ei ke-tään! hän sanoi päättävästi. - Me emme laske maihin ketään. Onko selvä? Vaikka olisi itse Sholom Aleichem! Abhasian tasavallan hallituksen määräys! Se siitä! Niin että yrittäkää rauhoittua ja ihailla Suhumia laivan kannelta. Kyllä te Luojan avulla ehditte elää tässä maailmassa vielä kyllin kauan nähdäksenne kaiken mitä teidän pitää nähdä ja vielä senkin minkä näkemisestä ei olisi ollut niinkään väliksi.

Tietysti Konstantinin täytyi hankkiutua salaa maihin. 70-luvulla Abhasiaan tehtiin vähän aikaa seuramatkoja. Silloin en ajatellut koko paikkaa. Sittemmin olisin halunnut päästä Suhumiin Paustovskin vuoksi huolimatta malariasta, mutta sinne ei enää retkeillä. Tämän päivän Abhasia on yhtä suljettu kuin Konstantinin aikana - ehkä siellä vielä riehuvat verikosto ja rosvotkin. Mahdollisesti upeat vuoretkin ovat paikallaan. Kahviloita ei varmaan enää ole - ei sellaisia kuin kirjan aikoihin.

Suhumista Konstantin hankkiutui Batumiin ja sitten Tiflisiin. Tiflisiin tämä tarina päättyy - unohtumattomaan kuvaukseen vuosisatoja tyhjillään olleesta kirkosta. Tiflisissä Konstantin myös tapasi tarinan Niko Pirosmanista ja laulajatar Margaritasta.

Batumissa Konstantin joutui taas yhden atamaanin, kaupungin lurjusmasien komendantin, kynsiin; tämä salli uuden vuoden yönä ulkonaliikkumiskiellon rikkomisen ja pani sitten miehensä pidättämään kaikki liikuskelijat. Sitten heitä päästettiin vapaiksi lahjuksia vastaan. Herkullinen kuvaus.

Paustovski pääsi vapaaksi soittamalla (sellien ovet olivat auki) Neuvostoliiton konsulille. Komendantti säikähti ja luovutti oman landoonsa ajomiehineen viemään kotiin Paustovskin ja sen hetkisen lehden latojan. Kostoksi Konstantin piti landoon ja käski viedä heidät Sinjavskien (vanhoja ystäviä Odessasta)luo.

Siellä me aloimme ryypätä ja juotimme ajomiehen umpitunneliin. Sen jälkeen hän pani maantiellä toimeen kilpa-ajon tatumilaisen ajureitten kanssa. Hihkumisen ja vihellysten jälkeen hän ajoi viinitynnöriä kuljettavien vankkureiden kupeeseen jolloin landoon pyörä särkyi. Silloin hän laskeutui alas, sitoi hevoset plataanin runkoon, viittasi toivottomasti kintaalla ja lähti itkua tuhertaen tarpomaan Batumista poispäin Tsakvan suuntaan. Me emme pysäyttäneet häntä. Mekin palasimme kotiin.