Jaan Kross: Paikallaanlento

"Paikallaanlento" on henkilökuvaus Jaan Krossin koulutoverista, jolla kirjassa on nimi Ullo Paerand. Kirja kasvaa järkyttäväksi syytökseksi Viron puolesta. Ullo on varakkaan perheen poika, joka äiteineen suistuu äärimmäiseen köyhyyteen, kun perheen isä pakenee Hollantiin toisen naisen kanssa. Älykkyydellään ja monilahjakkuudellaan Ullo onnistuu kohoamaan elämässä ja pääsee hallituksen virkamieheksi Viron kohtalonhetkinä, kun saksalaiset vetäytyivät, Neuvostoliitto eteni ja virolaiset yrittivät armeijoiden välissä epätoivoisesti puolustaa tasavaltansa itsenäisyyttä tai ainakin saada äänensä kuuluviin - eräässä jännityskohdassa Ullo yrittää ainoalla radiolähettimellä lukea englanninkielistä hätähuutoa niille, jotka kenties kuuntelevat.

Länsivallat pettävät Viron, neuvostopimeys laskee maan ylle ja Ullo työskentelee kolmekymmentä vuotta liimaamassa kokoon pahvisia matkalaukkuja, joita virolaiset eivät voi käyttää ulkomaanmatkoillaan - ainoat ulkomaanmatkat suuntautuvat Siperiaan.

Kirjan rakenne on taas krossmaisen sinfoninen. Kross (tai siis Jaak Sirkel, Krossin alter ego) on - palattuaan itse Siperiasta - tehnyt muutamia haastatteluja, joiden aikana Ullo kertoo elämästään. Haastattelut jäävät kesken, kun haastateltavan voimat loppuvat. Kross siirtyy Ullon kertojanäänestä Jaak Sirkelin muistoihin ja hetkittäin kuviteltuihin kuvauksiin niin, että tämä kaikki punoutuu yhtenäiseksi tarinaksi. Hätä ja pelko tulevat yhä kasvavina läpi, kunnes vuosikymmenien paikallaanlento alkaa. Harvoin on yhtä vähillä sivuilla annettu niin voimakas kuva sodasta kuin jaksossa, jossa Ullo lähetetään Viron hallituksen yhteyshenkilönä maaseudulle - rintamaksi sitä ei voi kutsua - jossa yritetään vielä pitää aisoissa maahan vyöryviä neuvostopanssareita.

Kirjan alun lapsuudenkuvaukset saavat oikeutuksensa lopussa, jossa Hollannissa majaileva petollinen isä rinnastuu kaikkiin tyynesti lekotteleviin länsivaltojen edustajiin, joita pienen maan ahdistus ei heilauta.