Albert Camus: Rutto
Vanha kiinalainen mietelmä lukemisesta kuuluu näin:
Muistui mieleeni "Ruttoa" lukiessa. Luin kirjan nuorena, ja se oli kuvaus rutosta, ei sen kummempaa. Nyt luin sen keski-ikäisenä, ja se on hyvin paljon enemmän.
Oranin kaupungissa puhkeaa ruttoepidemia, suuri määrä ihmisiä kuolee, ja sitten rutto loppuu. Siinä kirjan juoni. Ruton kuvaus on voimakasta, vaikuttavaa. Ihmisten reagointia kuvataan myös. Joitakin henkilöitä valotetaan enemmän; kertojahahmo siirtyy "hän"-muodosta "me"-muotoon kirjan aikana.
Siinä on päällimmäinen kerros. Seuraava kerros on riippuvainen lukijasta, hänen historiantuntemuksestaan ja - kehtaako mainita - herkkyydestään. Minusta kirja on täynnä viitteitä rasismiin, sotaan ja sortoon. Eläinvihjeet kertovat paljon, samoin viittaukset marssiviin jalkoihin. Eräs henkilöistä on - mahdollisesti - homoseksuaali; voi olla myös vaikkapa juutalainen (kuten voivat olla eläinviitteidenkin kohteet, jotka toisaalta voivat olla värillisiä, maahanmuuttajia tai muita).
Yhtenä tasona on kysymys kärsimyksen oikeutuksesta. Sillä tasolla useat henkilöt puhuvat, voimakkaasti pappi.
Eräs taso, jota en nuorena tajunnut, koska rakkauden käsitteeni oli jotensakin rajoittunut. En muista koskaan lukeneeni niin voimakasta rakkauskertomusta kuin "Rutto". Rakkaus esiintyy vahvasti miehen ja naisen välisenä, mutta myös maanpakolaisen rakkaus isänmaahansa, runoilijan rakkaus työhönsä ja lasten ja vanhempien välinen rakkaus ovat esillä. Rakkauden itsekkyys, onni, avuttomuus, kaipaus, menetys, tuska...
Kirja on selkeä ja pelkistetty kuten jotkut veistokset, joista kaikki turha on hiottu pois ja jäljellä on vain paljas muoto ja hiljaisuus.
Kirjan lukeminen nuorena on kuin katselisi kuuta seinänraosta. Kirjan lukeminen keski-iässä on kuin katselisi kuuta avoimesta ikkunasta. Kirjan lukeminen vanhana on kuin katselisi kuuta avoimelta terassilta.
Muistui mieleeni "Ruttoa" lukiessa. Luin kirjan nuorena, ja se oli kuvaus rutosta, ei sen kummempaa. Nyt luin sen keski-ikäisenä, ja se on hyvin paljon enemmän.
Oranin kaupungissa puhkeaa ruttoepidemia, suuri määrä ihmisiä kuolee, ja sitten rutto loppuu. Siinä kirjan juoni. Ruton kuvaus on voimakasta, vaikuttavaa. Ihmisten reagointia kuvataan myös. Joitakin henkilöitä valotetaan enemmän; kertojahahmo siirtyy "hän"-muodosta "me"-muotoon kirjan aikana.
Siinä on päällimmäinen kerros. Seuraava kerros on riippuvainen lukijasta, hänen historiantuntemuksestaan ja - kehtaako mainita - herkkyydestään. Minusta kirja on täynnä viitteitä rasismiin, sotaan ja sortoon. Eläinvihjeet kertovat paljon, samoin viittaukset marssiviin jalkoihin. Eräs henkilöistä on - mahdollisesti - homoseksuaali; voi olla myös vaikkapa juutalainen (kuten voivat olla eläinviitteidenkin kohteet, jotka toisaalta voivat olla värillisiä, maahanmuuttajia tai muita).
Yhtenä tasona on kysymys kärsimyksen oikeutuksesta. Sillä tasolla useat henkilöt puhuvat, voimakkaasti pappi.
Eräs taso, jota en nuorena tajunnut, koska rakkauden käsitteeni oli jotensakin rajoittunut. En muista koskaan lukeneeni niin voimakasta rakkauskertomusta kuin "Rutto". Rakkaus esiintyy vahvasti miehen ja naisen välisenä, mutta myös maanpakolaisen rakkaus isänmaahansa, runoilijan rakkaus työhönsä ja lasten ja vanhempien välinen rakkaus ovat esillä. Rakkauden itsekkyys, onni, avuttomuus, kaipaus, menetys, tuska...
Kirja on selkeä ja pelkistetty kuten jotkut veistokset, joista kaikki turha on hiottu pois ja jäljellä on vain paljas muoto ja hiljaisuus.
posted by Mette | 11:30 PM
2 Comments:
Itse luen juuri tätä kirjaa ja eksyin tänne googlettamisen kautta :) (taisi olla ensimmäisenä peräti!)
Tosi hyvä kirjoitus tämä, tasoja on todellakin. Ja olen miettinyt, että Oran oli Tampereen kokoinen paikka. Entä jos tämä eristettäisiin ja olisi käytännössä vankilassa. En välttämättä koskaan pääsisi näkemään perheenjäseniä enää.
Ja kirja on hyvin ironinen -mikä tietyllä tapaa tosin vetoaakin minuun. Vaikka lähinnä hullultahan ja surulliselta se kuulosti, että "eläimiä tapettiin, etteivät levittäisi jotain ihmetautia" kun rutto oli kuitenkin käynnissä :O
Ajatuksia herättävä kirja! Ja meinaa unohtaa, että loppujen lopuksi kirja on lähinnä fiktiota silti eikä tosijuttu.
T. toinen tamperelainen
Kyllä Algeriassa on ollut ruttoa oikeasti vielä 1900-l. ja 2000-luvullakin. Tänäkin vuonna jossain kylässä 40 ihmistä oli tautiin kupsahtanut, olisiko nyt niin ollut että kaikki kylän asukkaat. Tarina löytyy kyllä netistä.
Olen Camus'n kirjan joskus lukenut.
Post a Comment
<< Home