Claes Andersson: Runoja meren pohjalta

Päätin lukea kokoelman Anderssonin runoja, koska Merete Mazzarella siteerasi häntä kunnioittavasti. Parhaimmillaan Andersson jysähtää kuin juntta: masentunut, mietiskelevä, ytheiskuntatietoinen. Missä järjestyksessä tahansa, nämä ominaisuudet. Toisinaan en ymmärää ollenkaan.

Niinhän se tuppaa olemaan runojen kanssa.

Tässä yksi lyhyt ja naseva, ikään kuin näytteeksi:

Rakastaminen on rakastetun
riippumattomuuden kunnioittamista
Niin minä ajattelen rakkaudesta
Missä helvetissä se ämmä luuhaa