Heikki J. Eskelinen: Fidel Castro
Karmiva kuvaus Fidel Castrosta ja hänen Kuubastaan perustuu ilmeisesti pääasiassa Eskelisen Kuubassa asumisen kokemuksiin. Suurin osa kirjastakin on sisäviitteiden perusteella kirjoitettu kauhun ja vimman vallassa vuonna 1993, vaikka tietoja on päivitetty viimeisten 15 vuoden aikana.
Jos puoletkaan on totta (ja lukija alkaa pöyristyneenä ajatella, että kaikki on totta), Kuuba on pahempi kuin Pohjois-Korea. Kirja panee miettimään, mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu; jo ilman krijaakin olen kummastellut Kuuban tulevaisuutta, koska Fidel ei voi kauan kestää ja Raúl on jotakuinkin vanha itsekin eikä mikään johtohahmo. Uusi Haiti? Juuri tulevaisuuden hahmottelun puuttuminen saa tuntumaan, että kirja on kirjoitettu pääosiltaan vuonna 1993, jolloin Eskelisen asuminen Kuubassa loppui, eikä hänellä ole ollut sen jälkeen tilaisuutta kerätä uusia tietoja. Julkaisun viivästyminen (ja pieni kustantamo) kummastuttavat. Eikö Kuuba ole kiinnostanut suurempia kustantamoja? Olisi sietänyt. Puistattavaa luettavaa.
Jos puoletkaan on totta (ja lukija alkaa pöyristyneenä ajatella, että kaikki on totta), Kuuba on pahempi kuin Pohjois-Korea. Kirja panee miettimään, mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu; jo ilman krijaakin olen kummastellut Kuuban tulevaisuutta, koska Fidel ei voi kauan kestää ja Raúl on jotakuinkin vanha itsekin eikä mikään johtohahmo. Uusi Haiti? Juuri tulevaisuuden hahmottelun puuttuminen saa tuntumaan, että kirja on kirjoitettu pääosiltaan vuonna 1993, jolloin Eskelisen asuminen Kuubassa loppui, eikä hänellä ole ollut sen jälkeen tilaisuutta kerätä uusia tietoja. Julkaisun viivästyminen (ja pieni kustantamo) kummastuttavat. Eikö Kuuba ole kiinnostanut suurempia kustantamoja? Olisi sietänyt. Puistattavaa luettavaa.
posted by Mette | 3:15 AM
9 Comments:
Luin teoksen, ja tulin siihen tulokseen, ettei kirjan perusteella oikein voi tehdä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Kirja on täynnä kirjoitusvirheitä, termejä kuten "tappajahai", käsittämättömiä kirjoituksia Castron parittelutavoista sekä melkoista jankkaamista, kun samaa asiaa hoetaan kirjassa moneen otteeseen.
Odottelen edelleen _puolueetonta_ Kuuba-kirjaa, sellainen ei Eskelisen teos tuntunut olevan, tai ainakaan siihen ei ole lukijalla juuri eväitä heittää omaa mielipidettään: Kirjan lopussa on pienehkö viitelista, mutta itse tekstiä ei ole viitteistetty mitenkään. Ei taulukoita, ei mitään tekstin tueksi. Jopa kuvatekstit toistavat itseään.
Ruokottominta "tietokirjallisuutta", mitä olen pitkään aikaan lukenut, mutta Eskelisen kirjoitustyyli on sinällään viihdyttävä.
Jäi sanomatta, että kirja ei ehkä kiinnostanut suuria kustantamoja juuri edellä mainittujen seikkojen vuoksi. Kukaan itseään kunnioittava tietokirjailija ei kirjoita esimerkiksi, että "Castron lempieläin on tappajahai". Mikä eläin on "tappajahai"?
This comment has been removed by the author.
Tappajahai on Spielbergin elokuvan jälkeen yleisesti käytetty nimitys. Sillä tarkoitetaan useimmiten valkohaita, mutta sitä käytetään mielikuvamaailmassa mistä tahansa ihmiselle erittäin vaarallisesta haista. Valkohai ei ole harvinainen Karibianmeressä ja Floridan ja Kuuban rannikoilla.
Tappajahaita voi käyttää alakoululainen, mutta ei kai nyt tuollainen huono suomennos voi jäädä elämään oikeana määritelmänä?
Eskelisen kirja on todella hyvä ja rehellinen kirja Castrosta. Miljoona Kuuban kommunismia paennutta kuubalaista voisi todistaa: kirjassa on paljon asiaa. Se ei ole kuin eräät muut Kuubaa käsittelevät kirjat Suomessa, joissa näkyy selvästi diktatuurin propagandakoneiston vaikutus, disinformaatio. Voin suositella myös Carlos Carraleron runokokoelmaa: Saturnuksen lapset ja Amor. Siinä on myös faktaa todellisesta Kuubasta, ja upeaa runoutta sortovallan varjosta, toisinajattelijan näkökulmasta. Kuubasta on paennut yli miljoona ihmistä, ja heistä varmasti enemmistö on valmis vakuuttamaan, että se mistä Eskelinen kirjoittaa, on varsin realistista kerrontaa Castrosta ja Kuubasta. Kirjassa on paljon faktoja eri lähteistä, se ei ole pelkästään kokemuksiin perustuva, mutta kirjailijan kokemukset todistavat, että sosialistisessa, suljetussa maassa, joissa ihmisoikeuksia ei juuri kunnioiteta, ei elämä todellakaan ole helppoa. Kuubalaiset ovat rutiköyhiä, Castro on tuhlannut miljardien dollarien edestä Neuvostoliitosta saatua rahaa sotimiseensa ympäri maailmaa ja oman valtakoneistonsa pönkittämiseen, ja maa on monessakin mielessä aivan rappiotilassa. Kansa on elänyt nälässä puoli vuosisataa. Siellä tarvitaan demokratiaa, eli muitakin puolueita kuin sotilasdiktatuurin kommunistinen puolue, sekä monia tärkeitä perusihmisoikeuksia, varsinkin sananvapautta joka on tukahdutettu kuin Pohjois-Koreassa. Kuubalaiset odottavat vapautta ja irtipääsyä kommunismista, eli castrolaisesta reaalisosialismista, joka on sortanut ja vainonnut armottomasti eri mieltä olevia jo 53 vuotta, Castron valtaannoususta lähtien. Toivottavasti vapaus, demokratia ja ihmisoikeudet (myös käytännön tasolla) saadaan Kuubaan pian!
Kuuban ihailtava osuus latinalaisen Amerikan nuorison koulutuksessa erityisesti lääketieteessä jäi mainitsematta. Ilmaan heitettyjä totuuksia Kuuba tuesta terrorille eri puolilla maailmaa. Eskelinen aloittaa kirjansa haukkumalla palvelun tason turisteille. Ilmeisesti Eskelinen öykkärinä olemuksellaan on inhottanut kuubalaisia.
Kirjan on mielestäni aikamoista jankkaamista ja ei mielestäni täytä objektiivisen tietokirjan ehtoja. Varmasti suuri osa kirjan väitteistä on totta, ainakin 80-90-luvulla. Nykyään ainakin taloudellinen tilanne on muuttunut Kuubassa. Osalla menee turismin myötä paremmin mutta suuri osa elää köyhyydessä. Nykyään luvallinen yrittäjyys on tuonnut leveämmän leivän. Sen huomaa Havannan katukuvassa. Nykyään esim. ravintoloita löytyy runsaasti. Kaikki eivät kuitenkaan niin laadukkaita.
Olen varma että lähituleivaisuudessa Kuuban talous kehittyy suotuisasti. Eteenkin nyt kun suhteet Yhdysvaltoihin ovat parantuneet. Sopii toivoa että vallantyhjiötä ei synny kun Castron veljekset siirtyvät muille maille tekemään vallankumousta.
Ei ystäväni Heikki J Eskelinen ollut pohjimiltaan niin huono mies tullakseen noin voimakkaasti tyrmätyksi. Muistan hänet erinomaisena seuramiehenä joka aina osasi kiittää loistavasta tarjoilusta jota vaimoni pöytiimme valmisti. Juuri Heikki Jtä saan kiittää, että minustakin tuli wagneriaani,
Post a Comment
<< Home