Okamoto Kido: The Curious Casebook of Inspector Hanshichi
Hanshichi-kokoelma sisältää "vanhan Edon salapoliisitarinoita". Kirjailija kirjoitti vieläkin Japanissa suositut tarinansa viime vuosisadan vaihteessa - 1917 - 1937 - ja sijoitti ne edellisen vuosisadan puoliväliin, jolloin keisari otti vallan takaisin shoguneilta ja aloitti samalla Japanin länsimaistamisen. Samasa vaiheessa Edon nimi muutettiin Tokioksi.
Kido on tietoisesti ottanut esimerkkiä Sherlock Holmes -tarinoista, mutta kertomukset ja niiden sävy ovat puhtaasti japanilaisia. Samoin kehyskuvio on muuttunut. Nimetön kertoja on nuorukainen, joka tapaa vanhaa, eläkkeellä olevaa komisario Hanshichia ja kuuntelee hänen kertomuksiaan 1860-luvun tienoiden Edosta. Pääroolissa ei niinkään ole loistokas etsiväntyö, vaan Edon ja sen asukkaiden kuvaus, jo kirjoitusaikana menneen maailman kuvaus.
Riitelin alkuun itsekseni kääntäjän, Ian McDonaldin kanssa käännöstyöstä. Se tuntui liian brittiläiseltä ja modernilta. Uskon tarinoiden olevan aikansa kansankieltä, mutta silti tuntuu sopimattomalta, että 1800-luvun puolivälin japanilainen käyttää ilmauksia "Okay" tai "C'mon, you are a good fellow". Melko nopeasti jäin kuitenkin koukkuun ja ahmin tarinat yhtä soittoa.
Edo ei todellakaan ollut mikään paratiisi. Köyhän kansan elämä näkyy kertomuksissa värikkäänä ja havainnollisena. Olkisandaalit, sateensuojat ja piipun poltto, kalakauppiaat ämpäreineen, itsestään selvät kuvaukset naisten kohtelusta (yhdessä tarinassa nuori nainen ryöstetään ja myydään porttolaan; loppukohtauksessa vain todetaan, että hänet ehdittiin saada takaisin, kun hän oli vasta harjoittelemassa; toisessa kertomuksessa kalakauppiaan vaimo on entinen prostituoitu, jonka sopimusaika oli loppunut) ja henkilöiden ällistyttävän nuori ikä; yli 30-vuotias laskettiin jo vanhaksi. Samuraiden erikoisasema tuodaan julki useassakin kertomuksessa.
Varsinaisia kummitusjuttuja sikermässä ei ole, vaikka epäilyksiä syntyy ja useat kertomukset alkavat epäilyksistä, että aaveilla on vahva osuus tapahtumien kulkuun. Auki jää myös vanhan naisen muuttuminen kissaksi, jonka vuoksi hänet surmataan.
Hiroshigen puupiirros kertomusajalta, joka on tämän arvostelun alussa, on erään tarinan ratkaisukohta. Samurain talon katolta löytyy tuntematon tyttölapsi kuolleena. Tarkastaja Hanshichi tutkii ruumiin, huomaa naarmut sen kaulassa ja päättelee, että kotka on siepannut lapsen ja pudottanut saaliinsa katolle. Johtolankana on Hiroshigen piirros, jonka Hanshichi muistaa. Useat jutut ratkeavat yhtä selkeästi, mutta monissa on voimakasta latausta, josta on vaikea päästä irralleen. Ajan kuvausta on esimerkiksi tarina "The Mountain Party", jossa nuori samurai on tullut palkanneeksi kaksi rosvoa, jotka murhaavat majatalossa pari kauppiasta. Kun Hanshichi löytää samurain (komerosta), tämä vaatii saada rauhallisen paikan, jossa tehdä itsemurha, koska tapahtumakulku on turmellut hänen kunniansa. Yleensäkin itsemurhia sattuu koko ajan; itsensä tappaminen on ilmeisesti aina japanilaisten mielessä.
Kiehtovaa.
Kido on tietoisesti ottanut esimerkkiä Sherlock Holmes -tarinoista, mutta kertomukset ja niiden sävy ovat puhtaasti japanilaisia. Samoin kehyskuvio on muuttunut. Nimetön kertoja on nuorukainen, joka tapaa vanhaa, eläkkeellä olevaa komisario Hanshichia ja kuuntelee hänen kertomuksiaan 1860-luvun tienoiden Edosta. Pääroolissa ei niinkään ole loistokas etsiväntyö, vaan Edon ja sen asukkaiden kuvaus, jo kirjoitusaikana menneen maailman kuvaus.
Riitelin alkuun itsekseni kääntäjän, Ian McDonaldin kanssa käännöstyöstä. Se tuntui liian brittiläiseltä ja modernilta. Uskon tarinoiden olevan aikansa kansankieltä, mutta silti tuntuu sopimattomalta, että 1800-luvun puolivälin japanilainen käyttää ilmauksia "Okay" tai "C'mon, you are a good fellow". Melko nopeasti jäin kuitenkin koukkuun ja ahmin tarinat yhtä soittoa.
Edo ei todellakaan ollut mikään paratiisi. Köyhän kansan elämä näkyy kertomuksissa värikkäänä ja havainnollisena. Olkisandaalit, sateensuojat ja piipun poltto, kalakauppiaat ämpäreineen, itsestään selvät kuvaukset naisten kohtelusta (yhdessä tarinassa nuori nainen ryöstetään ja myydään porttolaan; loppukohtauksessa vain todetaan, että hänet ehdittiin saada takaisin, kun hän oli vasta harjoittelemassa; toisessa kertomuksessa kalakauppiaan vaimo on entinen prostituoitu, jonka sopimusaika oli loppunut) ja henkilöiden ällistyttävän nuori ikä; yli 30-vuotias laskettiin jo vanhaksi. Samuraiden erikoisasema tuodaan julki useassakin kertomuksessa.
Varsinaisia kummitusjuttuja sikermässä ei ole, vaikka epäilyksiä syntyy ja useat kertomukset alkavat epäilyksistä, että aaveilla on vahva osuus tapahtumien kulkuun. Auki jää myös vanhan naisen muuttuminen kissaksi, jonka vuoksi hänet surmataan.
Hiroshigen puupiirros kertomusajalta, joka on tämän arvostelun alussa, on erään tarinan ratkaisukohta. Samurain talon katolta löytyy tuntematon tyttölapsi kuolleena. Tarkastaja Hanshichi tutkii ruumiin, huomaa naarmut sen kaulassa ja päättelee, että kotka on siepannut lapsen ja pudottanut saaliinsa katolle. Johtolankana on Hiroshigen piirros, jonka Hanshichi muistaa. Useat jutut ratkeavat yhtä selkeästi, mutta monissa on voimakasta latausta, josta on vaikea päästä irralleen. Ajan kuvausta on esimerkiksi tarina "The Mountain Party", jossa nuori samurai on tullut palkanneeksi kaksi rosvoa, jotka murhaavat majatalossa pari kauppiasta. Kun Hanshichi löytää samurain (komerosta), tämä vaatii saada rauhallisen paikan, jossa tehdä itsemurha, koska tapahtumakulku on turmellut hänen kunniansa. Yleensäkin itsemurhia sattuu koko ajan; itsensä tappaminen on ilmeisesti aina japanilaisten mielessä.
Kiehtovaa.
posted by Mette | 2:11 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home