Sarah Waters: Yövartio
"Yövartion" voi lukea kahdella tavalla. Sen voi lukea lesboromaanina. Tai sen voi lukea vangitsevana kuauksena pommitusten aikaisesta Lontoosta. (Tai tietenkin vangitsevana lesboromaanina pommitusten ajan Lontoosta.)
Kirjan rakenne on takautuva. Ensimmäinen osa krtoo vuodesta 1947. Lontoo ei enää elä sota-aikaa, mutta se ei ole myöskään siirtynyt täysin rauhan aikaan. Toisessa osassa eletään vuotta 1944. Viimeinen jakso sijoittuu vuoteen 1941, Lontoon pommitusten alkuun. Normaalisti kirjaa lukiessa kyselee itseltään: "Mitä seuraavaksi tapahtuu? Miten henkilöiden nyt käy? Mihin tämä juonenkäänne johtaa?" "Yövartiossa" kysytään: "Mikä tähän johti? Miten nämä ihmiset joutuivat tähän tilanteeseen?"
Kolme tarinan nuorta naista, Julia, Kay ja Helen, ovat lesboja. Heidän keskinäiset suhteensa pyörivät piiritanssia. Myös Mickey, Kayn ambulanssitoveri sotavuosina, on lesbo, mutta hän ei tempaudu kiihkeään kolmoisdraamaan mukaan. Viv, kirjan neljäs nuori nainen, on suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. On pakko todeta, että hänen osansa on traagisin, kun hän pakkomielteenoamisesti takertuu mieheen, joka aiheuttaa hänelle vain onnettomuutta. Vivin veli, Duncan, elää vuonna 1947 varjoelämää vankilasta vapautuneena vankina. Vuoden 1944 hän viettää vankilassa, ja vuonna 1941 meille kuvataan, miksi hän kiven sisään joutui.
Koko kirjan taustana - usein myös etualalla - elää sodan ruhjoma Lontoo. On todella omituista, että Sarah Waters on liian nuori kokemaan sotaa. Hänen äitinsäkin on ollut liian nuori - Sarah syntyi vuonna 1966. Silti tuntuu, kuin kirjailija olisi itse etsinyt tietään Lontoon raunioissa, tutkinut raunioituneita taloja tai etsinyt kuolleita ja haavoittuneita palovahdin taskulampun avulla. Jotkut näkymät ovat todella outoja:
Kirjan rakenne on takautuva. Ensimmäinen osa krtoo vuodesta 1947. Lontoo ei enää elä sota-aikaa, mutta se ei ole myöskään siirtynyt täysin rauhan aikaan. Toisessa osassa eletään vuotta 1944. Viimeinen jakso sijoittuu vuoteen 1941, Lontoon pommitusten alkuun. Normaalisti kirjaa lukiessa kyselee itseltään: "Mitä seuraavaksi tapahtuu? Miten henkilöiden nyt käy? Mihin tämä juonenkäänne johtaa?" "Yövartiossa" kysytään: "Mikä tähän johti? Miten nämä ihmiset joutuivat tähän tilanteeseen?"
Kolme tarinan nuorta naista, Julia, Kay ja Helen, ovat lesboja. Heidän keskinäiset suhteensa pyörivät piiritanssia. Myös Mickey, Kayn ambulanssitoveri sotavuosina, on lesbo, mutta hän ei tempaudu kiihkeään kolmoisdraamaan mukaan. Viv, kirjan neljäs nuori nainen, on suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. On pakko todeta, että hänen osansa on traagisin, kun hän pakkomielteenoamisesti takertuu mieheen, joka aiheuttaa hänelle vain onnettomuutta. Vivin veli, Duncan, elää vuonna 1947 varjoelämää vankilasta vapautuneena vankina. Vuoden 1944 hän viettää vankilassa, ja vuonna 1941 meille kuvataan, miksi hän kiven sisään joutui.
Koko kirjan taustana - usein myös etualalla - elää sodan ruhjoma Lontoo. On todella omituista, että Sarah Waters on liian nuori kokemaan sotaa. Hänen äitinsäkin on ollut liian nuori - Sarah syntyi vuonna 1966. Silti tuntuu, kuin kirjailija olisi itse etsinyt tietään Lontoon raunioissa, tutkinut raunioituneita taloja tai etsinyt kuolleita ja haavoittuneita palovahdin taskulampun avulla. Jotkut näkymät ovat todella outoja:
"Sitä paitsi meitä luullaan todennäköisesti pojaksi ja hänen tyttökaverikseen. Menin viime viikolla näissä kamppeissa ulos, ja huora yhdessä ovenpielessä luuli minua mieheksi. Hän näytti minulle rintaansa - väläytti taskulampulla. Se sattui Piccadillyllä."
"Laupias taivas", Helen sanoi.
"Sanopa muuta", Julia sanoi. "En osaa edes kuvata, miten omituiselta yksi rinta näyttää, kun sitä valaistaan sillä lailla pilkkopimeässä."
posted by Mette | 8:19 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home