Robin Lane Fox: Alexander the Great
Aleksanteri Suurta on kuvailtu monin avoin pääasiassa romaaneissa. Milloin hänet on esitetty villisilmäisenä mystikkona, milloin avioerolapsena, milloin riehakkaana poikana, joka käy henkivartijoidensa kanssa omenasotaa uima-altaassa.
Robin Lane Fox on perehtynyt huolella Aleksanteri-aineistoon ja esittää hänet ylittämättömänä taktikkona, insinöörinä ja tutkimusretkeilijänä. Hän vertailee koko ajan aineistoaan ja valitsee todennäköisimmän selityksen (muistaen aina mainita, että kyseessä on tulkinta). Aleksanterista on perin vähän materiaalia, kun otetaan huomioon hänen merkityksensä maailmanhistorialle. Sekin vähä on kirjoitettu suureksi osaksi paljon hänen kuolemansa jälkeen ja kirjoittajat ovat kuuluneet keskenään taisteleviin puolueisiin. On ihme, että elämäkerrasta on syntynyt näin rikas kuvaus.
Aleksanterin yksityiselämään Fox ei ole pahemmin puuttunut. Sinänsä oikein; on vaikeaa kuvitella, että Aleksanterilla olisi ehtinyt sellaista olla. Tiedetään, että hänellä oli yksi elämänikäinen miesrakastaja ja yksi monivuotinen suhde persialaiseen eunukkiin, että hänellä oli rakastajatar, jonka poika ehkä oli Aleksanterin lapsi ja että hän rakastui syvästi ensimmäiseen vaimoonsa ja ehti naida kaksi muutakin naista valtiollisista syistä. Tiedetään myös, että hän luki paljon ja keskusteli filosofien kanssa, piti näytelmistä ja tutki aikansa tieteitä. Kummastuttaa, mihin väliin hän nämä harrastukset sai sovitettua. Pääosa hänen ajastaan kului taisteluissa, marsseilla ja piirityksissä.
Edes hänen kuolemastaan ei tiedetä varmaa totuutta. Fox tutkii väitteitä myrkyttämisestä, mutta jää sille kannalle, että kuume ja Aleksanterin paha rintavamma olivat syylliset. Malariaa hän ei mainitse, vaikka se todennäköisimmin oli kuumeen syy.
Kirjan lopussa Fox luo vielä katsauksen Aleksanterin perillisiin ja myös hänen perintöönsä, helleenien sivistyksen jälkiin Aasiassa ja pohtii, mitä Aleksanteri olisi saanut aikaan, jos hän olisi elänyt edes parikymmentä vuotta lisää. Kaiken kaikkiaan kattava ja tasapuolinen teos, joka välttää ilmeisimmät salakuopat ja skandaalin mahdollisuudet.
Robin Lane Fox on perehtynyt huolella Aleksanteri-aineistoon ja esittää hänet ylittämättömänä taktikkona, insinöörinä ja tutkimusretkeilijänä. Hän vertailee koko ajan aineistoaan ja valitsee todennäköisimmän selityksen (muistaen aina mainita, että kyseessä on tulkinta). Aleksanterista on perin vähän materiaalia, kun otetaan huomioon hänen merkityksensä maailmanhistorialle. Sekin vähä on kirjoitettu suureksi osaksi paljon hänen kuolemansa jälkeen ja kirjoittajat ovat kuuluneet keskenään taisteleviin puolueisiin. On ihme, että elämäkerrasta on syntynyt näin rikas kuvaus.
Aleksanterin yksityiselämään Fox ei ole pahemmin puuttunut. Sinänsä oikein; on vaikeaa kuvitella, että Aleksanterilla olisi ehtinyt sellaista olla. Tiedetään, että hänellä oli yksi elämänikäinen miesrakastaja ja yksi monivuotinen suhde persialaiseen eunukkiin, että hänellä oli rakastajatar, jonka poika ehkä oli Aleksanterin lapsi ja että hän rakastui syvästi ensimmäiseen vaimoonsa ja ehti naida kaksi muutakin naista valtiollisista syistä. Tiedetään myös, että hän luki paljon ja keskusteli filosofien kanssa, piti näytelmistä ja tutki aikansa tieteitä. Kummastuttaa, mihin väliin hän nämä harrastukset sai sovitettua. Pääosa hänen ajastaan kului taisteluissa, marsseilla ja piirityksissä.
Edes hänen kuolemastaan ei tiedetä varmaa totuutta. Fox tutkii väitteitä myrkyttämisestä, mutta jää sille kannalle, että kuume ja Aleksanterin paha rintavamma olivat syylliset. Malariaa hän ei mainitse, vaikka se todennäköisimmin oli kuumeen syy.
Kirjan lopussa Fox luo vielä katsauksen Aleksanterin perillisiin ja myös hänen perintöönsä, helleenien sivistyksen jälkiin Aasiassa ja pohtii, mitä Aleksanteri olisi saanut aikaan, jos hän olisi elänyt edes parikymmentä vuotta lisää. Kaiken kaikkiaan kattava ja tasapuolinen teos, joka välttää ilmeisimmät salakuopat ja skandaalin mahdollisuudet.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home