Dean Koontz: Kuun valo

Dean Koontzilla on viehättävän mielikuvituksekkaita tapoja hankkiutua pahiksistaan eroon. Ei ihme, että tässä kirjassa yksi päähenkilöistä suostuu käyttämään vain Kelju K. Kojootti -paitoja.

"Kuun valo" käsittelee nanoteknologiaa, vaikka epäonniset päähenkilöt eivät heti pääse perille, mitä oikein tapahtui. Motellissa on keskinkertainen taiteilija autistisen veljensä kanssa. Hänen kimppuunsa hyökkää mies ja tainnuttaa hänet. Kun hän herää sidottuna, päällekarkaaja pistää häneen ruiskullisen jotakin outoa ainetta ja häipyy. Taiteilija onnistuu irroittautumaan ja pelastamaan myös motellin käytävään sattumalta osuneen ravintolakoomikkona työskentelevän naisen, joka on saanut saman käsittelyn. Myöhemmin paljastuu, että myös autistinen pikkuveli on saanut oman ruiskeensa. Motellin edessä räjähtää naisen auto, ja ruiskeiden antajan palanut ruumis löytyy auton sisältä. Sitten kolmen ryhmä saa peräänsä tappajajoukon.

Sen jälkeen alkaakin tapahtua outoja. Koontz sekoittaa taas juoneensa vauhdin lisäksi sadunomaisia aineksia. Autismi saa hyvän, myötätuntoisen kuvauksen. (Autistin kanssa pärjäävät ihmiset saavat vieläkin myötätuntoisemman kuvauksen.)

Jilly, koomikkonainen, on herkullinen hahmo, joka kaiken räiskeen seassa huolehtii leveästä peffastaan, pitää kiinni käsilauksutaan, koska siellä on huulipuna, ja juttelee kaktukselle. Veljekset Dylan ja Shep ovat myös herttaisia. Jopa sivuhenkilöissä on mieleenpainuvia hahmoja, kuten 13-vuotias Travis. Hyvä lukukirja.