Tim Powers: The Drawing of the Dark

Nimessä on sanaleikki. Taistellaan pimeitä voimia vastaan, mutta taistelussa käytetään aseena tummaa olutta.

Brian Duffy on maailman kolhima, ikääntynyt palkkasoturi. Venetsiassa hän saa työtarjouksen; vanha velho nimeltään Aurelianus palkkaa hänet Wienin kaupungissa sijaitsevan majatalo-panimon ulosheittäjäksi. Brian on hiukan ihmeissään, mutta tarttuu tarjoukseen, koska palkka on hyvä. Wien on hänelle tuttu paikka; hän lähti sieltä kolme vuotta aikaisemmin, koska hänen sydänkäpynsä meni toisen miehen kanssa naimisiin.

Pian Brian on enemmän kuin ihmeissään. Kaikki tuntuvat haluavan tappaa hänet, ympärillä hyörii yliluonnollisia olentoja ja hän alkaa nähdä näkyjä kuun valaisemasta järvestä. Kun hän pääsee Wieniin, turkkilaiset ovat tulossa piirittämään kaupunkia ja hänen leskeksi jäänyt sydänkäpynsä on samassa majatalossa piikana. Brianilla ei ole rauhan hetkeä - varsinkaan sen jälkeen, kun kaupunkiin ilmestynyt viikinkiryhmä pitää häntä Sigismund-sankarina ja Aurelianus väittää hänen olevan uudesti syntynyt Arthur-kuningas.

Kirja on hauska. Varsinkin maailman murjomat henkilöt realismissaan keskellä yliluonnollisia tapahtumia antavat koko ajan särmää tapahtumille. Tim Powers kirjoitti myöhemmin lisää saman tyyppisiä krijoja, mutta minä pidän tästä eniten.

(Olut muuten pannaan astiassa, jossa lepää irlantilaisen kuninkaan ruumis, sen vuoksi se on niin tärkeää; se palauttaa elinvoiman juojiin ja koko Länteen, jos se vedetään juuri oikeana päivänä.)