Colin Dexter: Kolmannen virstan arvoitus

Colin Dexter on erittäin ärsyttävä kirjailija. Hän kiertelee ja keikaroi juttujensa kanssa. Asioita tuodaan esiin pätkittäin niin, että lukijan täytyisi olla tavallista parempi ristisanatehtävien ratkoja selvittääkseen jutun, ennen kuin komisario Morse suvaitsee kertoa ihailevalle alaiselleen Lewisille, miten kaikki oikein kävi. Itse asiassa lukijan ei ole tarkoituskaan tietää; Morse pitää aina korttejaan rintaansa vasten (kielikuvat ovat sekaisin, mutta ei sillä väliä).

Ihmettelen, että Lewis jaksaa ihailla esimiestään. Hänet pannaan tekemään työn ikävät osuudet, hänelle ei kerrota mitään, ja Morse panee hänet aina maksamaan laskun baarissa (ellei vippaa rahoja ja häivy yksin ryypylle).

Tällä kertaa Oxfordissa lopetellaan lukukautta, ja kaikki opettajat hajaantuvat ulkomaille. Rehtori kutsuu Morsen, koska hän epäilee yhden opettajista hajaantuneen oudomminkin; läksiäiskirje ei mitenkään voi olla opettajan itsensä kirjoittama.

Tuskin Morse pääsee alkuun kadonneen opettajan tapauksessa, kun kanavasta löydetään mies ilman päätä, käsiä ja jalkoja, mutta pukeutuneena kalliisiin vaatteisiin ja kovasti yliopisto-opettajan oloisena. Onko nyt löytynyt osa kadonneesta opettajasta? Ja missä on loput?

Morse päätyy outoihin paikkoihin arvoitusta ratkoessaan; Sohon alastonbaareihin, monentasoisiin asuntoihin ja hammaslääkäriin. Lopputulos Morsen kertomana on, kuten aina, faktaa ja fiktiota; mikä osa on mitäkin, jää arvattavaksi.

Kuljen samassa seurassa sorretun Lewisin kanssa; seuraan juttua silmät ymmyrkäisinä enkä ymmärrä mitään.