Patricia McKillip: The Tower at Stony Wood

Patricia McKillipin kirjat tuntuvat joskus toistensa toisinnoilta. Hänen soljuva lauserakenteensa on hänen omansa, ja hän käyttää klassisia sadun elementtejä. Iätön velho, sotaa käyvä kuningas, lohikäärme, loihdittu metsä, uljas ritari ja pulassa oleva prinsessa ovat lähes joka kirjassa.

Tämän samankaltaisuuden naamion alla hän kokeilee suorastaan uhkarohkeasti, miten monin tavoin näitä tekijöitä voi siirrellä. Tässä kirjassa on kuningas, ritari ja velho - vai onko velhoja useampia? Ritari - jonka vaakunassa on kolme tornia - lähtee pelastamaan neitoa tornista. Matkalla torneja löytyy kolme - vai onko niitä neljä - vai sittenkin vain yksi? Mikään ei ole sitä, miltä aluksi näyttää - ei edes lohikäärme.

Minulle Patrician kirjat ovat kuin suklaata söisi; ei voi lopettaa, ennen kuin viimeinenkin pala tai kirja on syöty tai luettu.