Ellen Kushner: Swordspoint

Kirjan kansi on Thomas Cantyn eleganttia kynänjälkeä, mutta asu on mahdoton miekkamiehen vaatetukseksi. Oikeanpuoleinen skottityyli olisi todennäköisempi asu.

"Swordspoint" tuo aina mieleeni Elizabethin ajan Englannin. Aatelisia, kapakoita, kaksintaisteluita, huviveneitä illallisjuhliin joella, jopa yksi teatteri, jossa esitetään näytelmää "The Swordsman's Tragedy". Shakespeare puuttuu; joku Webster tulee pikemminkin mieleen. Näytelmä on kuitenkin juonen käännekohta ja tärkeä.

Outside the theatre it was like a fair. Grooms were walking horses and clearing the way for carriages while girls walked amongst them, selling bouquets of flowers and herbs, cups of wine and packets of fruit and nuts. There were printed copies of the play, and scarves, and ribbons the same colours as the banners. Alec looked for Nimble Willie in the crowd but couldn't find him, although one of two the other melting faces looked familiar. Two unknown swordsmen staged a quarrel and then a swordfight over and over in different corners of the yard. Against the wall someone was declaiming a speech from other tragedy and being drowned out by a blind fiddler with a dancing dog, which some noblemen were distracting by throwing nuts for it to fetch.

Kaupunkia hallitsee aatelisten neuvosto, ja politiikka ja juonittelu kiehuu kuumana ilmassa. Rahvas juonittelee omalla puolelaan kaupunkia. Riverside on joen vastarannalla, mutta tuntee hyvin The Hill -alueen, jossa palatsit ovat. Joenpuolen väen on parasta olla selvillä ylempiensä politiikasta. Jokerikortti pelissä on aina kaksintaistelu. Miekkamiehen kanssa tehdään sopimus, ja hän haastaa aatelisen. Tämä puolestaan antaa taistelun oman miekkamiehensä hoidettavaksi. Alituinen uhka on, että palkkalaista ei ole käsillä, ja aatelinen joutuu itse taistelemaan ja kuolemaan. Tämä lisää maustetta politiikkaan. Eräässä keskustelussa esitetäänkin epigrammi: "Jokainen mies elää miekankärjessä."

Tapahtumat keskittyvät miekkamies Richard St Vieriin. Hän on kaupungin paras ja muodissa. Hänen rakastajansa on Alec, karannut opiskelija - tai jotakin aivan muuta. Richard ei ole kyselevää laatua. Kun herttuatar Tremontaine päättää järjestää kaupungin valtasuhteet uusiksi, St Vier joutuu mukaan peliin, samoin häijy ja arvaamaton Alec.

Fantasiassa lesborakkaus on kauan ollut yleistä, mutta harvemmin tapaa homoparia ja vieläpä elävästi ja myönteisesti kuvattua. Kirjan ilmestymisaikaan arvostelijat etsivät sopivia vertailukohtia: "Niin kuin Noel Coward olisi kirjoittanut Erroll Flynn mielessään", "Jane Austenin ja John Harrisonin yhteistyö", "niin kuin Georgette Heyer olisi kokeillut fantasiaa". Ja tekijän oma sitaatti etulehdellä:

'We all have faults', he said, 'and mine is being wicked.'
- James Thurber