Andrea di Robilant: Venetsialainen rakkaus

Totuus on tarua ihmeellisempää. Niin voi sanoa lukiessaan tätä mutkia ja vaikeuksia täynnä olevaa rakkaustarinaa 1700-luvun Venetsiasta. Tarina olisi jännittävä romaaninakin, mutta sattuu olemaan totta.

Esipuheessa Andrea di Robilant paljastaa, miten tarinan osat ovat säilyneet, kerätty ja saatettu yhteen. Se on tarina sinänsä. "Venetsialainen rakkaus" pohjautuu päähenkilöiden, vanhaan venetsialaiseen aatelissukuun kuuluvan Andrea Memmon (kirjan kokoajan etäinen esi-isä) ja venetsialais-englantilaisen Giustiniana Wynnen kirjeisiin, Casanovan muistelmiin (kyllä, se kelmi tunsi puolet Eurooppaa - sen tärkeämmän puolen - ja hänen tuttaviinsa kuuluivat myös Andrea ja Giustiniana) sekä muiden aikalaisten kirjeissä esiintyviin mainintoihin sekä virallisiin asiakirjoihin.

1700-luku on meidän aikakautemme ihmisille kuin toiselta planeetalta. Ihmisten elämää säätelivät mutkikkaat sosiaaliset suhteet, oudot käytöstavat ja erilainen suhtautuminen tunne-elämään. Ihmiset olivat silti pohjimmiltaan samoja kuin nykyisin. Näissä pyörteissä Andrean ja Giustinianan rakkaus sai väkisinkin merkillisiä muotoja. Minun kunnioitukseni ja myötätuntoni sai Giustiniana; naisen osa tällaisissa juonissa on väkisinkin vaikeampi, ja Giustiniana on ollut poikkeuksellinen henkilö.

Kirja veti heti mukaansa ja piti kiinni hellittämättömällä otteella loppuun asti.