Sarah Dunant: Kurtisaanin vuoteessa

Tizian: Urbinon Venus

Historiallinen romaani on hankala laji. Ääripäinä ovat ne, joissa kirjailija käyttäytyy kuin karttakeppiä heiluttava opettaja: "Katsokaa, lapset, näin ennen elettiin." Toisessa päässä ovat romanttiset romaanit, joissa historia on pelkkä värikäs silaus - totuudesta niin väliä. Niinpä on ilo ja yllätys lukea historiaan sijoittuva romaani, joka on sekä tosi että elävä. "Kurtisaanin vuoteessa" olisi lukuromaani, jos tällä sanahirviöllä olisi sisältö - kaikki romaanithan ovat "lukuromaaneja"? Jos sanalla tarkoitetaan eloisasti etenevää kirjaa, jossa ei ole kuollutta hetkeä, vaikkei se mihinkään taiteellisuuteen pyrikään, niin tämä on lukuromaani.

Kirjan kertoja on kurtisaanin palveluksessa oleva kääpiö. Kertoja jo takaa epätavallisen kuvakulman. Tarina alkaa Rooman ryöstöllä. Kuuluisa "Sacco di Roma" vuonna 1527 oli eräs kauhistuttavimmista uuden ajan hävitystapahtumista. Espanjalaiset ja saksalaiset palkkasoturiarmeijat valtasivat, tuhosivat ja ryöstivät Rooman sellaisella vimmalla, että kaupungin nousu oli ihme. Kääpiö Bucino ja hänen emäntänsä Fiammetta onnistuvat pakenemaan kaupungista mukanaan murto-osa Fiammettan ansaitsemasta omaisuudesta. He päätyvät Venetsiaan, jossa Fiammetta saa kuulla äitinsä - entisen kurtisaanin - kuolleen kuppaan. Fiammettan jalokivien ja paikallisen lääkintänoidan avulla Fiammetta alkaa pyrkiä uudelleen ammattiinsa - kurtisaaniksi. Ilman apua, jota hän oli äitinsä suhteilta odottanut, se ei ole helppoa.

Kurtisaanit eivät olleet pelkkiä helmojaan nostavia ilotyttöjä. Ammattiin kuului miesten kaikinpuolinen viihdyttäminen pöydän, vuoteen ja kulttuurin iloilla. Tämä oli todella vaikeaa, varsinkaan ilman pääomaa, vaatteita ja koruja ja tuhotulla ulkonäöllä (Fiammettan kuuluisat hiukset oli Roomassa leikattu). Fiammettan palkkaamana kuvaan astuu lääkintänoita "La Draga", tarinan mutkikkain hahmo. Kirjan juonen koukeroissa Bucino ja Fiammetta tapaavat myös 1500-luvun huomattavia miehiä, kuten maalari Tizianin, jonka "Urbinon Venus" on sijoitettu kirjaan Fiammettan muotokuvana.

Kiitän vieläkin kuvauksen elävyyttä. Henkilöt tuntuvat todellisilta eivätkä miltään pahvikuvilta, ja historian tunnetut hahmot saavat juuri niin paljon huomiota kuin he elävässä elämässä saivat. Aikakauden "suuret tapahtumat" tulevat myös esiin juuri sen verran kuin politiikasta kiinnostumaton huvimaailma niistä piittaisi. Perin ilahduttava kirja.