Donna Leon: Seitsemän syntiä

Minusta on mielenkiintoista, että kaksi uutterinta Italian rikosmaailman kuvaajaa on amerikkalaista - Donna Leon ja Michael Dipdin. Kummallakin on perin huono käsitys Italiasta, vaikka ainakin Donna Leon asuu Venetsiassa eikä osoita mitään oireita pois muuttamisesta. Hän on kuulemma kieltänyt kirjojensa kääntämisen italiaksi - viisas varotoimi.

Komisario Brunettin, hänen kirjojensa päähenkilön, ei pitäisi saada yhtään juttua läpi kuvatun kaltaisessa, korruptoituneessa ympäristössä. Donna Leon on hoitanut asian luomalla hänelle voimakkaan verkoston; aatelisen appiukon, joitakin odottamattomia tiedonantajia (kuten vaikutusvaltaisen homon), yhden uskollisen ja rehellisen alaisen, Vianellon, ja luonnollisesti lähes yliluonnolliset kyvyt omaavan signorina Elettran.

Viimeksimainittu on todellinen ihme ja täysin epäuskottava. Ensin arvelin, että salaisuus piilee siinä, että signorina Elettra on mafian palkkalainen ja ujutettu poliisivirastoon vakoilijaksi. Nyt olen luopunut teoriastani. Hän on aivan liian pätevä moiseen pikkuhommaan; mafia voi ostaa kenet tahansa poliiseista kertomaan kaiken, mitä he haluavat tietää. Olen tullut siihen tulokseen, että hän on itse asiassa jumalatar Pallas Athene, italialaisittain Minerva, joka autettuaan Odysseusta on päättänyt ottaa suojelukseensa Brunettin.

Tälläkin kertaa Vianello ja signorina Elettra ratkovat jutun komisario Brunettille. Vanha, epämiellyttävä nainen on murhattu, ja hänen romanialainen kotiapulaisensa on paennut. Nainen löydetään rajalle menevästä junasta, pakenee poliisia ja kuolee junan alle. Häneltä löydetään suuri summa rahaa. Tapaus on ratkaistu siihen asti, kun naapurustossa asuva taiteilija kertoo antaneensa säälistä rahat romanialaiselle ja saattaneensa tämän asemalle.

Brunetti-kirjat menivät välillä vähän veltoiksi (vai kyllästyinkö vain niihin?), mutta tämä on taas melko jäntevää kerrontaa. Ruokaa luonnollisesti syödään paljon, ja juodaan viiniäkin. Kirjan nimi tulee tietenkin seitsemästä kuolemansynnistä - Brunettin vaimo on tullut lukeneeksi tyttärensä koulukirjaa ja törmännyt syntiluetteloon, ja Brunetti pohdiskelee, mitkä näistä enää ovat syntejä. Hyvin harvat, siltä näyttää.