Jane Austen: Emma

Jane Austenin kirjoista "Emma" on aina ollut vähiten suosimani. Se on silti hänen kirjojensa tarkin ajankuvaus ja hienovaraisin sosiaalisilta vivahteiltaan. Se kannattaa lukea monta kertaa; aina jää huomaamatta jotakin pientä.

Kirjan pikkukylän yhteisön kuvaus on kuin Jane Austenin omasta elämästä. Miss Bates, herkullisen hupsu hahmo, olisi voinut olla Jane Austenin omakuva; Jane oli myös köyhtynyt vanhapiika, jota sivulliset usein kuvasivat koomiseksi, maalaiseksi ja teräväkieliseksi. Hän oli varmaan selvillä siitä, miten häntä ylemmissä piirissä kuvailtiin ja piirsi kirjassa itseironisen kuvan. (Herra Knightley sanoo kirjassa Emmalle, että miss Batesin hupsuus annettaisiin anteeksi, jos hänellä olisi rahaa.) Kaksi kaunista, sivistynyttä naista on myös vähällä jäädä yksin yhteisössä, jossa naisen oli oltava naimisissa saadakseen arvostusta; Jane Fairfax, joka lisäksi oli köyhä, ja Emma itse. Vaikka Emmalla onkin tukenaan rahaa ja korkea asema yhteisössä, hän on kahdenkymmenenyhden vuoden iässä vaarassa jäädä naimattomaksi, holhoamaan sairasta ja täydellisen itsekästä isäänsä, ilman ystäviä ja mahdollisuutta päästä edes pariksi päiväksi ahtaasta piiristään. Kannattaa huomata esimerkiksi, miten Emma joutuu antamaan etusijan rouva Eltonille, todella epämiellyttävälle nousukkaalle, koska tämä on naimisissa. Ei ihme, että Emma itkee kiitollisuudesta, kun kunnianarvoisa herra Knightley kosii häntä.

"Emma" taitaa olla filmatuin Jane Austenin kirjoista - minullakin on siitä kaksi versiota videonauhoina. Se on herkullinen kuvattava - mielenkiintoista on, että versiot ovat aivan erilaiset ja olen kerran nähnyt kolmannen, joka myös oli eri näkökulmasta. Austenista saa aina jotakin uutta irti.