George Hagen: Lamentin perhe

"Lamentin perhe" kertoo perheestä, joka muuttaa. Tämä ei ole kirjan sisältö, se vain tuntuu siltä. Kirjasta voi olla muuta mieltä, ja ollaankin, mutta minusta kirja kertoo erilaisuudesta. Useimmin näkökulma on esikoispoika Willin. Will ei ole Lament, kuten kirjan alussa kerrotaan - hän on adoptoitu, mutta ei tiedä sitä itse. Vielä kummallisemmaksi hän tuntee olonsa, koska aina, kun hän sopeutuu jonnekin, perhe muuttaa taas. Isä Howard taas on haaveilija, joka ei ikinä saa mitään valmiiksi. Äiti Julian pulma ovat liian varmat mielipiteet, jotka eristävät hänet muista. Ja sitten ovat kauhukaksoset, jotka eivät muistuta edes toisiaan.

Erilaisuuden lisäksi kyse voi olla myös sopeutumisesta. Helppo se on sopeutua, jos jo muistuttaa muita lampaita. Jos sattuu olemaan musta lammas valkoisessa laumassa, naamioituminen käy hiukan hankalammaksi. Loppujen lopuksi Lamentit oppivat myös sopeutumisen - ainakin toisiinsa - mutta aikaa se vie.

Lähes koko lukemisajan ihmettelin, miksi luen tätä kirjaa. Miksi tämä kirja on kirjoitettu? Mitä ideaa tässä kaikessa on? Tai siis - mitä väliä on millään? Mutta tulipahan luetuksi. Kummallisen monet kirjan henkilöistä eivät selviä omankaan tarinansa loppuun asti. Kirja on kuin itkevä klovni - yrittää huvittaa muita, itkee naamion takana.