China Mieville: Perdido Street Station

"Perdido Street Station" saattoi minut hämmingin valtaan. (Ja mikä muu on uutta? Ainahan kaavoihin sopimattomuus hämmentää.) Jukka Halmeen arviointi Tähtivaeltajassa auttoi jonkin verran tuomalla esiin Dickensin ja hänen Lontoonsa.

New Crobuzon on kummallinen kaupunki ja sen luoja ei ole fantasiakirjailija, herra paratkoon, mutta ei hän kirjoita science fictioniakaan. Hän ei ole tieteilijä, vaan taiteilija. Naisia, joilla on kovakuoriaisen pää (tai kuoriaisia, joilla on naisen ruumis), kaktuskansaa, Rorsach-yökkösiä, thaumaturgeja ja koneluomuksia ja kaiken yllä junat ja rautatieasemat ja loputon savu. Moraalikin on dickensmäistä.

Olisi vähän väärin sanoa, että täällä voi tapahtua mitä tahansa. Kaikki noudattaa omia kummallisia lakejaan. Olentojen mahdottomuus unohtuu, kun he alkavat elää. Ja tarina, tarina pitää vallassaan kaikki uskomattomat 867 sivua. Tarinan lopussa ryntää kysymään: onko tätä lisää? Ja äkkiä sittenkin, kaikki jäi kesken. Kuka on Jack Half-a-Prayer? Mitä tapahtui elävälle kaatopaikalle? Entä se mafiapomo, mistä hän tuli, mihin hän meni? Ja ennen kaikkea, mitä tapahtui päähenkilöille? Ei sitä niin vain kävellä ulos tarinasta, ei sellainen käy.