Mary Elgin: Myöhäinen onni

Osuipa käsiin romantiikkaa 60-luvun alkupuolelta. Nainen oli mennyt naimisiin sodan aikana. Sitten hänelle valkeni, että aviomiehellä oli suhde hänen veljeensä, sekosi tilapäisesti kesken Lontoon pommitusten ja rakastui päätä pahkaa mieheen, joka oli menossa itsemurhatehtävään. Seurasi lyhyt romanssi ja paluu avioliittoon.

20 vuotta ja kolme lasta myöhemmin sankaritar saa tietää, että lemmitty ei kuollutkaan, vaan tarvitsee sihteerin. Tietäähän sen, kuinka siinä käy - pari päätyy uudelleen yhteen.Jutussa takkuaa kummankin temperamentti ja se, että heillä on yhteinen lapsi, joka ei ole ollenkaan mukava tyyppi.

Kiinnostavaksi kirjan tekee puolen vuosisadan takainen moraali. Homoseksuaalinen suhde on ilmeisesti kammotus suoraan helvetistä. Ongelmia tuottaa myös se, että sankaritar on 40-vuotias. Mitä sen ikäinen nainen enää rakkaudella tekee? No, lasten suhtautuminen saattaa olla tänä päivänäkin sama - äiti, joka on aina ollut tuki ja turva, menee ja rakastuu. Eikä vain rakastu, vaan panee vielä ripsiväriäkin ja menee tanssimaan lemmittynsä kanssa. Säädytöntä!

Molempien kiivas luonne tekee kirjasta hauskan - ei pelkkää lemmestä lirutusta, vaan aivan kunnollisia yhteenottoja (ei lyömistä sentään).