Barbara Nadel: Kristallihäkki

Barbara Nadelin edellisessä käännetyssä kirjassa "Belsassarin tytär" komisario Ikmenin vaimo oli kiukkuinen, koska hän odotti yhdeksättä lastaan. Ikmen poltti joka paikassa ja joi brandyä taskussaan kuljettamastaan pullosta. Hänen liian komea apulaisensa Suleyman suri, koska hänet haluttiin naittaa serkulleen.

Tässä kirjassa Ikmenin nuorin on nelivuotias. Hänen vaimonsa on kiukkuinen, koska hänellä on myoomia, jatkuvia kipuja ja verenvuotoa. Esimies on kieltänyt Ikmeniä juomasta työaikana, joten hän kuluttaa iltansa ja yönsä kurjissa baareissa. Tupakoida hän kuitenkin voi esimiehen kiusaksi - tämä on tupakkalakossa. Suleyman on nainut serkkunsa ja molemmat ovat epätoivoisen onnettomia.

Ja tällä kertaa ongelma ei ole juutalaisissa, vaan armenialaisissa. Tyhjästä talosta löytyy nuoren miehen ruumis. Tapaus on outo. Talon on naapuruston tietojen mukaan vuokrannut armenialainen, tavoiltaan moitteeton, ulkomuodoltaan silmiinpistämätön. Ja kadonnut. Ikmenin paras ystävä on armenialaislääkäri, joka ei yhtään halua keskustella armenialaisongelasta. Ja kaunis naiskonstaapeli on epätoivoisen rakastunut Suleymaniin.

Kyllä hitto soikoon elämä on vaikeaa Istanbulissa. Palaan lukemaan Orhan Pamukia, jonka Istanbul on sentään usein veijarimaisen hauska.

Muuten, "Kristallihäkki" on ainakin juoneltaan mutkikas - jotakin hyvää.