William Shakespeare: Kuningas Henrik Kuudes, 2. osa
Toisessa osassa Shakespeare heitti ison vaihteen päälle. Ruusujen sota oli hyvää vauhtia käynnistymässä. Intohimoisia luonteita, murhia, talonpoikaiskapina.
Näytelmässä on kaksi vahvaa naista. Toinen esiintyy vain vähän, mutta vaikuttavasti - Henrik VI:n sedän Glosterin vaimo Eleonoora, joka kiihkeästi haluaa miehensä valtaistuimelle:
Eleonoora sortuu, kun hän sekaantuu noituuteen (Shakespeare - ja oletettavasti yleisö - rakasti noitakohtauksia). Gloster murhataan. Valtiolta puuttuu tasapainottava hahmo ja tie kapinoille ja sisällissodalle on valmis.
Toinen intohimoinen nainen on kuningatar Margareeta. Ensimmäisessä osassa kreivi Suffolk näkee hänet, haluaa hänet ja järjestää hänet Englannin kuningattareksi vastoin kaikkea järkeä. Margareetan isä on nimellisesti kuningas, mutta maanpaossa ja täysin pennitön. Suffolk nai Margareetan kuninkaan nimissä - tavallinen järjestely hitaiden kuljetusten aikakautena - ja saattaa hänet Englantiin nuoren ja hurskaan kuninkaan vierelle. Nykyajan mieli pohtii, mitä matkalla tapahtui, ja kenties Shakespearen ajan englantilaisetkaan eivät olleet seksuaalisesti niin korrekteja, etteivät olisi pohtineet samaa. Näytelmässä on karmivan voimakas kohtaus; kuningas on lopulta karkottanut Suffolkin. Tämä jää merirosvojen käsiin, nämä katkaisevat häneltä pään ja lähettävät hoviin (melko paljon isänmaallista puhetta merirosvoilta). Näyttämön etualalla kuningas ja tärkeät miehet puhuvat politiikkaa, taka-alalla Margareeta hyväilee Suffolkin katkaistua päätä ja huutaa seksuaalista intohimoa ja kostoa.
Lisänä on Jack Caden kansankapina, jossa kirjuri hirtetään kaulassaan mustetolppo, koska hän on syyllistynyt rikokseen kansaa vastaan osaamalla lukea ja kirjoittaa. Kuinkahan Lontoon teatteriyleisö sen kohtauksen otti?
Näytelmän lopussa Yorkit ja Lancasterit taistelevat asein; kuningas on paennut. Olemme valmiit kolmannen osan sisällissotaan.
Näytelmässä on kaksi vahvaa naista. Toinen esiintyy vain vähän, mutta vaikuttavasti - Henrik VI:n sedän Glosterin vaimo Eleonoora, joka kiihkeästi haluaa miehensä valtaistuimelle:
Jos minä oisin mies ja herttua(suomennos Paavo Cajander)
Ja lähin kuninkaasta, niin nuo häijyt
Kompastuskivet raivaisin, ja tieni
Se päättömien niskain yli kulkis.
Eleonoora sortuu, kun hän sekaantuu noituuteen (Shakespeare - ja oletettavasti yleisö - rakasti noitakohtauksia). Gloster murhataan. Valtiolta puuttuu tasapainottava hahmo ja tie kapinoille ja sisällissodalle on valmis.
Toinen intohimoinen nainen on kuningatar Margareeta. Ensimmäisessä osassa kreivi Suffolk näkee hänet, haluaa hänet ja järjestää hänet Englannin kuningattareksi vastoin kaikkea järkeä. Margareetan isä on nimellisesti kuningas, mutta maanpaossa ja täysin pennitön. Suffolk nai Margareetan kuninkaan nimissä - tavallinen järjestely hitaiden kuljetusten aikakautena - ja saattaa hänet Englantiin nuoren ja hurskaan kuninkaan vierelle. Nykyajan mieli pohtii, mitä matkalla tapahtui, ja kenties Shakespearen ajan englantilaisetkaan eivät olleet seksuaalisesti niin korrekteja, etteivät olisi pohtineet samaa. Näytelmässä on karmivan voimakas kohtaus; kuningas on lopulta karkottanut Suffolkin. Tämä jää merirosvojen käsiin, nämä katkaisevat häneltä pään ja lähettävät hoviin (melko paljon isänmaallista puhetta merirosvoilta). Näyttämön etualalla kuningas ja tärkeät miehet puhuvat politiikkaa, taka-alalla Margareeta hyväilee Suffolkin katkaistua päätä ja huutaa seksuaalista intohimoa ja kostoa.
Levätköön tuossa rinnoillani pää;
Mut missä syleiltäväni on ruumis?
Lisänä on Jack Caden kansankapina, jossa kirjuri hirtetään kaulassaan mustetolppo, koska hän on syyllistynyt rikokseen kansaa vastaan osaamalla lukea ja kirjoittaa. Kuinkahan Lontoon teatteriyleisö sen kohtauksen otti?
Näytelmän lopussa Yorkit ja Lancasterit taistelevat asein; kuningas on paennut. Olemme valmiit kolmannen osan sisällissotaan.
posted by Mette | 5:57 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home