William Shakespeare: Kuningas Henrik Kuudes, 1. osa

Henrik Kuudennet olivat aikalaisille Shakespearen menestysnäytelmiä, ajan "Jääkärin morsiamia", jotka menivät yleisöön kuin häkä. Nykyajan lukijalle menestys ei ole ihan yhtä maittavaa. Tosin tiettyjä näyttämötehoja William sai irti - esimerkiksi kohtaus, jossa riitaisat aateliset kulkevat ruusutarhassa ja poimivat kätensä joko valkoisen tai punaisen ruusun (Yorkien ja Lancasterien tunnukset) on tehokas tapa esittää puolueristiriidan synty.

Näytelmän sankari on lordi Talbot, jonka esiintyminen sähköistää aina tarinan - varsinkin kohtaus, jossa hän yrittää lähettää poikansa taistelusta turvaan, tämä kieltäytyy, ja sitten he kaatuvat yhdessä. Jostakin syystä näyttämölle tuodaan myös ristiriitainen kohtaus, jossa ranskalainen kreivitär kutsuu lordi Talbotin linnaansa kavaltaakseen tämän, mutta Talbot tunnistaa juonen. Historia nimittää kertoo tarinan toisin - englantilaisia kannattava kreivitär kutsui Talbotin illalliselle, jonka päätteeksi vieras raiskasi emännän. Kuinkahan tuttu tarina lienee ollut lontoolaiselle yleisölle?

Jeanne d'Arc esitetään tuttuna englantilaisena versiona, pahoja henkiä kutsuvana noitana. Panee miettimään, miksi Jeanne - joka näytelmässä torjuu Ranskan kuninkaan viettely-yrityksen - tulee haukutuksi kaikilla huora-sanan versioilla? Koska hän voitti englantilaiset sodassa sekä suorilla hyökkäyksillä että salajuonilla?

1. osa pohjaa myöhempien osien teemaa kuningatar Margaretasta ja hänen aviorikoksestaan sekä lammasmaisesta Henrik Kuudennesta.