Lawrence Sanders: Toinen kuolemansynti

"Ensimmäisen kuolemansynnin" Edward X. Delaney on jäänyt eläkkeelle, nainut Monican, sanonut taloudenhoitajansa irti ja oppinut pitämään voileivistä - siis niistä monikerroksisista. Tämän ja kahden seuraavan kuolemansynti-kirjan perusteella voisi tehdä vaikka "Edward X. Delaney -voileipäkirjan".

Toinen kuolemansynti on ahneus, kohtuuttomuus. Ahneus on kirjassa monesa roolissa. Liikutaan taidemaailmassa - elämänhimoinen taiteilija on puukotettu hengiltä ateljeessaan. Hänen setänsä on tärkeä senaattori, joten poliisipäällikkö pyytää Delaneytä tutkimaan asiaa - murhasta on kulunut aikaa, joten ratkaisumahdollisuus on lähes mitätön, mutta jotakin toimintaa on esitettävä. Delaney saa avukseen poliisin, jonka ongelma on alkoholismi, yksi kohtuuttomuuden laji sekin. Kirjan vahvin kohtaus onkin se, missä Delaney joutuu hoitamaan retkahtanutta työpariaan.

Ahneus on esillä monellakin tavalla - Sanders on tarkka yksityiskohdistaan. Jopa poliisipari lankeaa ahneuden syntiin, kun he syövät puistossa hotdogit:

He löysivät myyntikojun Mainen monumentin läheltä, ja kumpikin osti kaksi hotdogia hapankaalin, suolakurkkujen, pikkelsin, sinapin ja kurkkujen kera ja tölkin villikirsikan makuista soodavettä.

Edward X.Delaneyn Manhattan-matkailukirja olisi myös lyömätön paitsi, että Manhattan ei varmasti ei enää ole Delaneyn kauunginosa. Kaikki ihanat ravintolat ovat takuulla kadonneet. Sääli ja vahinko.

Kiehtova osa Sandersin poliisien työssä on, että heidn kirjoissaan laki ei ole läheskään yhtä tärkeä kuin oikeus - he tekevät mitä konnantemppuja tahansa (murtoja esimerkiksi) saadakseen jutun ratkaistuksi. (Ja ratkaistuksi se tietenkin tulee.)