F.C.Cottam: The Magdalena Curse

Cottam on ärsyttävä kauhukirjailija. Hän on nyt kirjoittanut kolme nippa nappa erinomaista kauhukirjaa, mutta aina on jostakin nurkasta revennyt. Koko ajan odotan sitä todella hyvää kauhukirjaa. Tämänkertaisessa rakennustelineet näkyvät liian selvästi ja loppuratkaisu läpsähtää.

"The Magdalena Curse" käyttää kaikki vanhat hyvät keinot; 1600-luvun noitia ja nykyaikaisia noitia - 1600-luvun noidat skotlantilaisia; natseja; jopa Tsetsenia on onnistuttu tunkemaan mukaan. Noidan familiareja, jotka ehkä ovat ihmissusia tai sitten paholaisia; zombieita, ihmisiä ja dobermanneja; Manaaja-tyyppinen riivattu lapsi. Eipä tule äkkiä mieleen, mikä olisi jäänyt väliin, jopa klassisiin kummituksiin viitataan. Näistä aineista pitäisi keitto syntyä, mutta eipä vain.

Erikoisjoukkojen eversti (britti) on komennettu salaiseen tehtävään Bolivian viidakkoon Magdalena-nimiseen kaupunkiin (aivan, kirjan nimi vihjaa johonkin Da Vinci -tyyppiseen, mikä ei toteudu, aivan kuin iltapäivälehtien lööpit). Sotilaat epäilevät joko huumejengiä tai terroristien harjoitusleiriä. Eversti selviää yksin hengissä; paikalla oli noitien kokoontuminen. Noita kiroaa hänet.

Kymmenen vuotta myöhemmin eversti on eläkkeellä, vaimo ja tytär ovat kuolleet, ja ainoa poika on riivattu. Eversti saa avukseen kauniin naistohtorin, joka sattuu olemaan paikallista noitasukua. Yhdessä astutaan pahaa vastaan. Kuten kauhukirjoissa usein, häijy noita on kiehtovin hahmo. Hänen motiivinsakin on kiehtova; hän vain haluaa vähän jännitystä elämäänsä. Kaikki naiset tarinassa tuntuvat olevan sukua keskenään, mutta tapa ei selviä. Noituus lienee geeneissä?