Joe Hill: Bobby Conroy palaa kuolleista
Joe Hilliltä on julkaistu hänen romaaninsa "Sydämen muotoinen rasia" ja nyt sitten novellikokoelma. Pakko olla samaa mieltä esipuheen kirjoittajan kanssa; havoin uusi kirjoittaja tuottaa valmista tekstiä, saati loistavaa. Joe Hilliltä se onnistuu. Hiotun täydellisiä tekstejä.
Yleisesti arvioiden novellit voi luokitella kauhukirjallisuudeksi, mutta - kuten romaanikin - ei mitään turhaa splatteria, ja monet eivät ole kauhua ollenkaan, vain kummallisia ja viistoja. Koen saman vaikeuden kuin esipuheen kirjoittaja Christopher Golden; novelleista ei voi kirjoittaa liikaa ettei pilaa lukijan nautintoa. Voin mainita, että jotkut on sijoitettu kauhuympäristöön. "Parasta uutta kauhua" viittaa Teksasin moottorisahamurhaajiin tai sinne päin, "Aabrahamin pojat" Bran Stokerin "Draculaan" ja niminovelli "Bobby Conroy palaa kuolleista" tapahtuu George Romeron zombie-filmin kuvauksessa. Parhaat novellit kuitenkin käyttävät kauhuaineistoa, mutta herättävät lähinnä tunteen, että Joe Hill on aloittanut jostakin unestaan ja jatkanut sitten siitä.
Todella epätavallista tekstiä. Viisi pistettä ja papukaijamerkki.
Yleisesti arvioiden novellit voi luokitella kauhukirjallisuudeksi, mutta - kuten romaanikin - ei mitään turhaa splatteria, ja monet eivät ole kauhua ollenkaan, vain kummallisia ja viistoja. Koen saman vaikeuden kuin esipuheen kirjoittaja Christopher Golden; novelleista ei voi kirjoittaa liikaa ettei pilaa lukijan nautintoa. Voin mainita, että jotkut on sijoitettu kauhuympäristöön. "Parasta uutta kauhua" viittaa Teksasin moottorisahamurhaajiin tai sinne päin, "Aabrahamin pojat" Bran Stokerin "Draculaan" ja niminovelli "Bobby Conroy palaa kuolleista" tapahtuu George Romeron zombie-filmin kuvauksessa. Parhaat novellit kuitenkin käyttävät kauhuaineistoa, mutta herättävät lähinnä tunteen, että Joe Hill on aloittanut jostakin unestaan ja jatkanut sitten siitä.
Todella epätavallista tekstiä. Viisi pistettä ja papukaijamerkki.
2 Comments:
Mitä tykkäsit Pop Art -novellista?
Hmmm... "Pop Art" - viisto, hämmentävä, surullinen. Mieleen jäävä.
Mieleen jäävä on myös "Musta puhelin" - tavanomaisempaa kummituskauhua, mutta optimistinen.
"Kuulet heinäsirkan laulavan" - jotenkin teki mieli hurrata, vaikka murhille ei yleensä sovi hurrata.
"Vapaaehtoinen vankeus" - tyylikäs, toisaalta tavanomainen, toisaalta jää mieleen sekin.
"Isäni naamiot" - kummallinen, en ymmärtänyt (tai halunnut ymmärtää - tämä on niitä, jotka tuntuvat unesta alkaneelta) - kommentteja?
"20. vuosisadan aave" - jotenkin minua vaivaa se romantiikka.
Post a Comment
<< Home