Italo Calvino: Koko kosmokomiikka

Olen hellinyt hyllyssäni "Kosmokomiikkaa" sen ilmestymisestä saakka. Niinpä nyt syntyi tietty vastakkainasettelu; millaisia ovat Calvinon vuoden 1965 jälkeen kirjoittamat tarinat ensimmäisen kokoelman kertomuksiin verrattuina?

Ensin tunsin samaa kuin Qfwfq tarinassa "Merkki avaruudessa"; alkuperäinen merkki oli aito ja puhdas, kaikki myöhemmät ovat sen väräistelmiä, tuhruisia, liioiteltuja, niistä puuttuu alkuperäisen yksinkertainen arvokkuus. Sitten tein saman havainnon kuin Qfwfq; kun merkkejä tulee lisää, ei enää muista, mikä niistä on aito ja alkupiste.

Linnunrata jatkoi kyllä kiertämistään mutta en enää kyennyt laskemaan kierroksia; mikä tahansa piste saattoi olla lähtöpiste, mikä tahansa merkki muiden kupeessa saattoi olla minun merkkini. Mutta sen huomaaminen ei olisi hyödyttänyt enää mitään, sillä oli selvää että ilman merkkejä avaruutta ei olisi olemassa eikä ehkä ollut koskaan ollutkaan.

Uusissa tarinoissa (uutuus on suhteellista. Kun "Kosmokomiikkaa" julkaistiin 1965, nämä uudet tarinat on kirjoitettu 1965-1984) on joitakin toistoja aiheiden suhteen, mutta ne muuntavat alkuperäistä teemaa. Tarinassa "Spiraali" rakkaus sai simpukan kasvattamaan kierteiskuoren, jonka näki koko muu maailma, mutta ei hänen sokea lemmittynsä. Tarinassa "Simpukat ja aika" taas simpukoiden spiraalit kuolevat ja hautautuvat kerrostumiin osoittamaan ajan kulumista muille, nytkään simpukat itse eivät siitä hyödy. Kirjoittajan ikääntyminen tulee esiin pessimistisemmistä sävyistä. "Kuun tyttäret" on romanttinen kertomus, mutta lähtökohta on maailman rappeutuminen omaan kulutushysteriaansa. Kun tarinassa "Kaikki yhdessä pisteessä" avaruuden laajeminen alkoi rakkauden teosta - "Spaghettia, poikakullat!" - niin "Ei mitään ja vähän" on synkeää filosofista pohdintaa.

Qfwfq toimii usein naispuolisen vastaväittäjän kanssa. Hän joutuu yleensä torjutuksi. Vähitellen tarinoiden mies-nais-kuva laajenee yleiseksi vastakohtaparien kuvaamiseksi, jin-jang-maailmaksi, kunnes tarinassa "Imploosio, räjähdys sisäänpäin" vastakkain ovat Qfwfq ja Qfwfq.

Tarvinneeko sanoa, että näennäisesti kertomukset ovat avaruusolento (paremman nimityksen puutteessa) Qfwfq:n kertomuksia huikeista seikkailuistaan maailmankaikkeudessa, mutta itse asiassa kysymys on peri-inhimillisestä käytöksestä. Hupaisa peili ihmiselle on esimerkiksi tarina "Valovuodet", jossa Qfwfq kärsii hirveästi, kun etäisestä galaksista nostetaan kyltti MINÄ NÄIN SINUT ja Qfwfq sortuu murheelliseen pyörteeseen yrittäessään antaa itsestään hyvän kuvan kaikille tarkkailijoille. "Meteoriitit" kuvaa Qfwfq:n kahta vaimoa, joista Xha siivoaa, lakaisee ja järjestää yrittäessään pitää kaiken muuttumattomana; Wha taas heittelee kaikkea ympäriinsä, ja asiat järjestyvät luonnostaan kauniisti ja yllättävästi. Tunnistan itsessäni molemmat, sekä Xhan että Whan, kuten luultavasti kaikki muutkin. Heidät täytyy vain pystyä sovittamaan yhteen:

Nyt kun olen menettänyt heidät molemmat aikoja sitten - Xhan vei pölysade, hän katosi yhdessä oman täsmällisen valtakuntansa kanssa; Wha kyyristelee kenties jonkin tupaten täyden löytötavaratoimiston kätköissä, löytymättömissä - minä odotan yhä että he palaisivat, kulkisivat mieleni poikki edes yhdessä ajatuksessa, yhdessä katseessa suljetuin tai avoimin silmin, mutta kumpikin yhdessä ja samalla hetkellä, riittäisi kun saisi heidät molemmat yhdeksi hetkeksi, niin ymmärtäisi.