Anne Tyler: Amerikan lapset
Kuvaus kahdesta perheestä, amerikkalaisesta ja iranilais-amerikkalaisesta, jotka molemmat saavat Koreasta adoptiolapsen samalla koneella ja päättävät tavata toisiaan siitä pitäen.
Anne Tyler on hyvä kuvaamaan myötätunnolla tavallisia ihmisiä, joilla kuitenkin on särmää luonteessaan - mainoksissa käytettävä sana olisi luullakseni "lämminhenkinen". "Amerikan lapsissa" vertaillaan lievänlaatuisesti kulttuurien eroja; omien kokemusteni kouluttamana nautin erityisesti sen ylikohteliaisuuden kuvauksesta, jota eri kultuurien edustajat osoittavat toisesta kulttuurista tulleita kohtaan. Erityisen hykerryttävää se on amerikkalaisperheen yrityksissä kiinnittää korealaislapsensa "juurilleen", vaikka tyttö haluaa olla juuri sitä, mitä on; amerikkalainen esikaupunkilapsi. Hellyttävä on myös perheinen salainen kilpailu - kummankin lapsi on oman perheen mielestä parempi, molemmat suhtautuvat salaisella säälillä toiseen perheeseen, jonka he kuvittelevat kadehtivan heidän perhettään onnistuneemman tyttären saamisesta. Myös kilpavarustelu vuorottaisten tapaamisten järjestämisessä on niin perin inhimillistä.
Ei maailmoja mullistava kirja, mutta ihan mukavaa luettavaa.
Anne Tyler on hyvä kuvaamaan myötätunnolla tavallisia ihmisiä, joilla kuitenkin on särmää luonteessaan - mainoksissa käytettävä sana olisi luullakseni "lämminhenkinen". "Amerikan lapsissa" vertaillaan lievänlaatuisesti kulttuurien eroja; omien kokemusteni kouluttamana nautin erityisesti sen ylikohteliaisuuden kuvauksesta, jota eri kultuurien edustajat osoittavat toisesta kulttuurista tulleita kohtaan. Erityisen hykerryttävää se on amerikkalaisperheen yrityksissä kiinnittää korealaislapsensa "juurilleen", vaikka tyttö haluaa olla juuri sitä, mitä on; amerikkalainen esikaupunkilapsi. Hellyttävä on myös perheinen salainen kilpailu - kummankin lapsi on oman perheen mielestä parempi, molemmat suhtautuvat salaisella säälillä toiseen perheeseen, jonka he kuvittelevat kadehtivan heidän perhettään onnistuneemman tyttären saamisesta. Myös kilpavarustelu vuorottaisten tapaamisten järjestämisessä on niin perin inhimillistä.
Ei maailmoja mullistava kirja, mutta ihan mukavaa luettavaa.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home