Frank Schätzing: Pedot

Kirjan alkuperäinen nimi on "Der Schwarm". Kertoo jotakin ihmisten oletetuista ajatustottumuksista, että kustantaja on pitänyt parempana nimeä "Pedot", vaikka - en tiedä, onko tämä juonipaljastus vai ei - varsinaisiksi pedoiksi osoittautuvat ihmiset itse.

Joka tapauksessa, kun on nämä yli 900 sivua lukenut, ei maailma enää näytä samalta kuin ennen. En minä tämän ekotrillerin Yrr-olioita tarkoita (vaikka ne ovatkin parhaita olioita, mitä vastaan on tullut, ja loppujen lopuksi uskottavia), vaan kaikkia niitä muita mahdollisia luonnonmullistuksia, joita tässä esitellään. Vähän liikaa hehkutetaan aitoa saksalaista luonnonromantiikkaa - ehkä suomalainen on ihan itsestään niin lähellä luontoa ettei tarvitsisi aivan näin tosikosti meuhkata - mutta jos Pohjanmeren öljykentät ovat sitä, mitä kirjassa kerrotaan, se on todella järkyttävää. Suuresta loppurutistuksesta tuli samanlainen olo kuin Shakespearen näytelmistä; viidennessä näytöksessä tapetaan kaikki. Noin suurin piirtein. Kannattaa silti lukea, sekä menoa että asiaa riittää koko matkalle ja henkilöitäkin joka makuun. Vaikka kukaan ei saa minua uskomaan sinisilmäiseen aasialaiseen, helpompi on uskoa O'Bannon -nimiseen intiaaniin. Ja punaviiniä juovaan norjalaiseen. Ja Kanarialle en lähde, en taatusti - syy selviää, kun lukee kirjan.